Tänäaamuna heräsin, ja päätin painella pienelle aamu-uinnille. Aamu ja aamu, tuo fitness center aukeaa vasta kymmeneltä näin viikonloppuisin... Joka tapauksessa, uiskentelin kolme varttia ja lilluskelin hetken porealtaassa. Kotiin tullessa alkoi palelemaan aivan hulluna ja mietin, että nytkös flunssa sitten iski. Sisuskalut tuntuivat olevan aivan umpijäässä, ja kiskoin pitkää housua ja college-takkia ylle. Puoli päivää menikin sitten sohvalla viltin alla täristessä, välillä C-vitamiinia ja vettä juoden. Olo parani yllättäen ja mietin, että taisi olla nestehukka mikä pisti vapisuttamaan. Eilen kävin aamulla salilla, ja hikoilin hulluna kun siellä ei oikein ilmastointi ollut tilanteen tasalla. Sen jälkeen hirveällä ravilla Lulun ja Nikken luo (=hiki tuli), ja kauppakeskukseen palloilemaan. Ja illalla biljardipaikassa muutama pijiu. Sitä vettä olisi voinut juoda hiukan enemmän. Edellisen kerran kun nestehukka (ja syömättömyys) on yllättänyt, olin Chris Cornellin konsertissa ja pyörtyä päksähdin. Onneksi melkein suoraan EA-tyyppien käsivarsille. Johanna oli silloin mukana, ja kommentoi tämänpäiväistä näin: <@Pupuna> no akka perkele, muistas nyt syödä ja juoda sielläkinpäin maailmaa :>. "Hups".

Eilen oli siis taas kauppakeskuksessa palloilua, koska ulkona on edelleen niin kuuma, että sinne sulaa. Etenkin, kun viikolla ollut smog ja pilvisyys vaihtui pilvettömäksi taivaaksi. Nappasimme taksin, ja menimme johonkin hillittömän kokoiseen kauppakeskuskompleksiin. Paikka on oikeasti kolme (tai neljä) kauppakeskusta, jotka vaan sattuvat olemaan saman katon alla. Ihan älyvapaan kokoinen paikka. Sinne päästyämme oli Niklaksen mahakello jo sen verran, että ruokaa piti saada, joten menimme viidenteen kerrokseen metsästämään ruokapaikkaa. Hissi joka sinne kuskasi oli maisemahissi, ja pysyttelin hyvin tiukasti oven vieressä!

Tämä ei taida olla edullinen paikka
porsche_design.jpg

Ruokapaikat olivat lähes järjestään täynnä hälisevää ja metelöivää paikallisväestöä, mutta lopulta jonkun vähemmistökansan syöttölästä löytyi meille tilaa. Henkilökunta oli pukeutunut kansallispukuihin, ja etenkin naisten yllä olevat hepenet olivat täynnä kaikenlaista kilisevää koristetta. Miltei heti istuttuamme alkoi möykkä - tässä ravintolassa saa syömisen lisäksi nähtäväkseen sen vähemmistökansan lauluja ja tansseja. Istuimme tietenkin siinä estradin reunalla ja ämyreiden vieressä, joten esitysten seuraamiselle ei oikeastaan ollut vaihtoehtoa. Pöytäkaverin kanssa keskustelu ei ainakaan siinä metakassa onnistunut.

Koko näytös alkoi sillä, että estradille kannettiin jonkunlainen taikinatiinu, jossa olevaa taikinaa pari ukkoin kansallispukuun pukeutunutta miestä mäiski isoilla puunuijilla. Tämän jälkeen taikinaa sai hakea pienen nokareen, ja se syötiin tattarijauhoa muistuttavan pulverin kanssa. Seuraavaksi oli laulua ja tanssia vuorotellen, ja välillä yleisökin pääsi osallistumaan. Varsinkin kepptanssi houkutteli porukkaa vauvasta vaariin sinne loikkimaan. Tarkoituksena oli siis hyppelehtiä tahdissa maata pitkin heiluteltavien pitkien puukeppien lomasta toiselle puolelle. Välillä jonkun onnettoman koipi oli keppien välissä, ja hassien määrä lisääntyi kun keppien vauhti pompsahti yht'äkkiä. Keppien molemmissa päissä oli ihminen siirtämässä niitä vuorotellen auki ja kiinni, joten mitään suurta poppaa ei kenenkään jalkaan tullut.

Ruokapuolesta vastasi taas Lulu, joka tällä kertaa tilasi aasinlihaa. Liha itsessään ei ollut mitenkään normilihasta poikkeavaa, ihan kun mitä tahansa possua tai nautaa. Tulista se kuitenkin oli, ja kuulemma minunkin täytyy kokea "True China". Eli niin tulista ruokaa kun vaan pystyy syömään, ja seuraavana päivänä pelottaa mennä vessaan. Olen kyllä jo tottunut chiliin sen verran hyvin, että ilman sitä ei ruoka tunnu maistuvan miltään. Illemmalla oli nuudelipaikassa pakko lisätä chiliöljyä pöperöön, kun se maistui ihan pliisulta ilman.

Aasinlihaa chilin kera
aasinlihaa.jpg

Esitysten loputtua lähti pari  kansallispukuista  nuorta naista ja merkillistä huiluviritelmää soittava mies kiertelemään pöytiä ja suorittamaan teeseremoniaa. Ennen pitkää joukko tuli meidänkin pöytäämme, ja mies soitti pienet tilulilut. Naiset rupesivat laulamaan, ja yht'äkkiä toinen heistä nappasi minua korvasta! Laulu jatkui, ja täti piteli korvasta kiinni juottaen kupista teetä. Pari kertaa piti ottaa teehörppy, ja mimmi otti vielä syömäpuikot ja tarjosi aasikulhosta pienen palan ruokaa. Onneksi puikkoihin ei osunut yksikään niistä pelottavan näköisistä pienistä punaisista chileistä... Tämä on kuulemma heidän tapansa siunata vieraat. Kupissa pitäisi teen sijasta olla viinaa, mutta menköön nyt tämän kerran. Toivottavasti en vaikuttanut kamalan epäkohteliaalta, kun siinä teehörppyjen välillä rupesi naurattamaan aivan hulluna. Niklas sai nimittäin saman kohtelun, ja oli todella hölmistyneen näköinen.

Täti pitelee korvasta ja juottaa teetä. Naurattaa aivan älyttömästi!
tee.jpg

Shoppailu ei oikein innostanut, johtuen varmaan paikan koosta. Kaikkea oli liikaa, ja päivän aikana saa ehkä yhden kerroksen kierrettyä. Ja kerroksia oli tosiaan viisi. Täältä lähdimme vanhaan tuttuu biljardipaikkaan, ja pelaaminen sujui vanhaan tuttuun tapaan kaamean huonosti. Ilta oli hiukan viilentynyt, ja kävelimme hämärässä Pekingin illassa kotiin. Sirkat sirittivät ja kaupunki näytti tosi hienolta nyt, kun ei smogia ja nokea ollut roikkumassa rakennusten yllä.