Julialla on tapana rymsteerata pinnasängyn sisustusta uuteen uskoon. Monesti pehmolelut ovat ihan eri järjestyksessä kun nukkumaan mennessä, ja peittokin potkittu tiehensä. Tai vaihtoehtoisesti kiskottu silmille. Päikkäreiden aikana tapahtuva härdeeraus ei sinänsä häiritse, mutta öiseen aikaan voisi sisustusvimma oirehtia hiukan vähemmän. Tyllerö ei varsinaisesti ole hereillä, mutta heiluskelee puoliunessa välillä peukaloa mussuttaen. Ja simahtaa hetken päästä mitä mielenkiintoisimpaan asentoon. Tässä muutama kännykällä räpsäisty otos nukkuvasta neidistä: 

 

Tiikerin kanssa poski poskea vasten...

 

...niin kovin uupuneena...

 

...peukaloa imien...

 

 

...X-asennossa koipi vasten pinnoja...

 

...ja suora kopio isin uniasennosta, peitto silmillä.

 

Loppuviikko sujui harvinaisen murheellisissa tunnelmissa. Seinänaapurissa saattohoidetaan, eikä päiviä enää ole jäljellä edes kahden käden sormien verran. Kummipoika käväisi TYKSissä hakemassa hiukan apua kiukkuiseen kurkunpääntulehdukseen, ja Joona-poika joutui Lastenklinikan teho-osastolle hengityskoneeseen. Syynä harvinaisen ärhäkkä Kawasakin tauti, johon lääkitys ei ole purrut toivotulla tavalla. Ja itse olen parin viikon flunssailun jälkeen hevoskuurilla, diagnoosina hinkuyskä, mykoplasma tai keuhkoklamydia. Valoa on tunnelin päässä sentään sen verran, että Valtteri-ukko on paranemaan päin. Ja nuo (sivuvaikutuksiltaan aikamoiset) antibiootit tuntuvat purevan meikäläisenkin tautiin. Ja kyllä se Joonakin vielä kuntoon saadaan. Naapuria ei sitten taida mikään mahti maailmassa enää parantaa.