Magneettikuvien perusteella se perhanan rustopehmentymä on iskenyt vasempaankin polveen, ja sieltä on lisäksi rustopinta kuulemma halki. No ei mikään ihme, että rutisee... Oikea on hapertunut entisestään, ja ortopedi tarjosi edelleen kolme vaihtoehtoa. Joko lumpion alle ruiskutetaan hyaluronaatti-nimistä ainetta, joka ehkä auttaa, leikataan joka ehkä auttaa, tai sitten vaan seuraillaan. Soittelun, lausuntojen ja kaikenlaisen paperisodan jälkeen käsissä on nyt resepti merkillisen nimiselle (ja hintaiselle!) lääkkeelle, ja pitäisi soittaa työterveyslääkärille joka sitten hoitelee rohdot oikeaan paikkaan. Tästä kaikesta hermostuneena kapinoin maanantaina, ja hölköttelin mummovauhtia parikymmentä minuuttia. Muuten tuntui hyvältä juoksennella, mutta polvissa tuntuva pistely ja jomotus kertovat omaa karua kieltään.

Lorvikatarri on blogin päivittelyn osalta iskenyt, ja kaikenlaista muistiin kirjoiteltavaa olisi kovasti. Varhaisdementian uhrina olen lueskellut vuoden takaisia tapahtumia omasta bittipäiväkirjastani, ja nyt uhkana on että vuoden-parin päästä ei haalistuneita muistikuvia täältä enää virkistetä :-) Täytyy koittaa hiukan ryhdistäytyä.

Juhannus on ihan nurkan takana, ja tänä vuonna päätimme viettää keskikesän karkelot ihan kotona. Monta viikkoa putkeen on oltu viikonloput poissa (polttareissa, Porsche Racing Clubin ratapäivillä, häissä...), ja kohta ollaan suunnilleen viikko reissussa. Ellei possu hajoa johonkin jänkhälle. Sitäpaitsi viikon takaisista Janin ja Riinan häistä toipumiseen ei viikko riitä, yli neljäkymmentä hyttysenpuremaa ja muutama mehevä mustelma on muistona niistä bileistä. Eläintarhan hoidon järjestäminen on aina oma sirkuksensa, joten tänä vuonna ei kenekään tarvitse juhannuksena sännätä Puutakujalle syöttämään pelottavia liskoja ja kuuntelemaan Cissen sopraanoa.

Kissojen ulkohäkkiin ilmestyi uusi hylly, ja se koepötkötettiin välittömästi. Nyt se on vakiintunut Remun vahtipaikaksi, ja pihapuussa livertelevä lintunen on tiukan silmälläpidon alaisena. Ilman ollessa aurinkoinen lojuu Remu vaihtoehtoisesti häkin lattian ainoan ruohotupsun päällä, ja ilmeisesti lataa mahassa olevien aurinkokennojen avulla akkujaan. Miksi muuten se siellä selällään röhnöttäisi? Nemo on sen verran gootti että aurinkoisina päivinä pysyy mielummin varjossa, ja Cissen ja Remun viha-viha -suhde aiheuttaa sen, että eivät välttämättä mahdu häkkiin yhtä aikaa. Eikä ainakaan samalle hyllylle!

 

Goottikissa ja sen kaveri
uudella_hyllylla.jpg

 

Remu lataa akkujaan
auringossa.jpg


Kotiin tullessa kömpii peittojen alta usein tämän näköinen otus. Unihiekkaa silmissä noin kolme kiloa...
huomenta.jpg