Kiinassa oli viikonloppuna mid-autumm festival (toiselta nimeltään moon festival), ja tämän johdosta porukka kanniskeli kuukakkuja selkä vääränä eestaas. Ajatuksena on, että kakkusia vaihdetaan perheen ja kavereiden kesken, ja niitä syödään porukassa ja nautitaan yhdessäolosta. Muut osastot saivat töistä paketillisen kakkuja, mutta IT-resursseja potkittiin taas otsikkoon eikä meille irronnut kakun kakkua. Jarmo kantoi ystävällisesti omat bakelsinsa minulle, joten en jäänyt kuitenkaan ihan osattomaksi. Kuufestareiden takia päässä soi miltei jatkuvasti moon song. Pähkähullusta biisistä ei pidä vetää johtopäätöksiä bloggaajan kenties rakoilevaan mielenterveyteen :-)

Lauantaina oli lähtö kylpylään, ja meitä oli sen verran että tarvittiin kaksi taksia. Tarkoitus oli jäädä yöksi, joten yönylikassi oli pakattuna ja taksikuskille oli kartta tulostettu. Ensimmäinen taksi tosin kieltäytyi kuskaamasta meitä mihinkään, koska paikka oli kuulemma liian kaukana. No se oli, tunnin verran istuimme taksissa ihmettelemässä, ja oma kuskimme onnistui vielä eksymään. Taksimatka maksoi muuten noin sata yuania. Taksien hinnat ei täällä päätä huimaa... Hotellin respassa tulikin sitten pyyhkeitä niskaan oikein urakalla. Nikke oli unohtanut passinsa, ja Lulun äidillä ei ollut henkkareita matkassa. Ennen olympialaisia riitti, että yhdellä jokaisessa hotellihuoneessa on kupongit matkassaan, mutta nyt pitää kuulemma ihan kaikilla olla näyttää henkkaria. Ei sitten jääty yöksi, ja ostimme vain liput kylpylään. Marian kanssa mietimme hetken, että jäämmekö sittenkin yöksi kahdestaan, mutta paikalliset eivät puhuneet sanaakaan englantia. Kielimuuri oli sen verran korkea, että hautasimme ajatuksen miltei samantien.

Kylpylä oli ilmeisesti vanhaan teollisuushalliin rakennettu, ja hallia oli maisemoitu kaikenlaisilla puilla ja köynnöksillä. Heti ensimmäisenä vastassa oli hulvaton teksti pukukaapin ovessa: "First, the valuables, the cash please check in the onstage; After second, changes clothes to be sure to remember locks thecabinet, takes care of the good key, is sure not to replace the use with other people. After third, asks you to replace the rest clothing to go to the resthall rest."  Engrish well spoken...
 
Suihkun ja ovella olleen "Disin fecting pool" -altassa jalkojen kastelun jälkeen oli nokan edessä ilmeisesti kovin mineraalipitoista vettä sisältävä allas. Hetken aikaa epäilyttävän sameassa vedessä lilluttuamme siirryimme ihmettelemään hoitojen hinnastoa. Engrish-meininki jatkui täälläkin, tarjolla oli esimerkiksi "ovary department treatment" ja "make whole body hornee" (tai jotain sinnepäin) -nimisiä hierontoja. En edes muista mitä kaikkea muuta listassa oli, mutta jokainen oli yhtä päättömän niminen.

Perinteisen kiinalaisen hieronnan jälkeen raahasi Lulu minut miltei väkipakolla kala-altaaseen. Suuressa altaassa oli noin miljoona (siltä se tuntui!) muutaman sentin mittaista pikkufisua, jotka närppivät kuolleen ihon pois. Aluksi touhu kutitti niin että meinasin saada kikatushepulin, mutta äkkiä siihen tottui. Ilmeisesti fisut tykkäävät länkkärin mausta, koska oman nahkani kimpussa oli jatkuvasti varmaan 80% altaan sinteistä. Mille tahansa laidalle meninkin, tuli parvi perässä ja jatkoi närppimistä. Joko olin erikoisen makuinen, tai sitten suihkussa suoritetusta vartalonkuorinnasta ei ole oikeasti mitään hyötyä. Erikoinen kokemus, enkä meinannut ollenkaan haluta altaasta pois.

Kylpylässä oli myös toistastaa metriä pitkä joki, joka teki lenkin ja jota pitkin sai kaahailla kumiveneellä tai uimarenkaan kanssa. Putouksesta tuli aaltoja, ja välillä botskin kanssa sai hirmuiset vauhdit kun sattui olemaan kapeikossa jossa aallonharja tulla kohisteli vaahtopäänä ja nakkeli botskia. Kiljuimme Marian kanssa välillä kuin pikkulapset, vesi oli nimittäin vilpoisaa ja sitä oli välillä vene puolillaan. Löysimme lopulta kaikista parhaan kohdan - sen, missä putouksesta tulevat aallot ja jo kertaalleen lenkin kiertäneet kohtaavat. Vene pyöri välillä väkkäränä, ja välillä koko helahoito porhalsi akanvirran mukana tulosuuntaa kohti. Hinasimme itsemme aina takaisin siihen hauskaan kohtaan ja jäimme odottelemaan jommastakummasta suunnasta tulevaa hyökyä. Pari hirmuaaltoa melkein kaasi koko veneen, ja sätkimistämme katsellut paikan työntekijä ei enää voinut olla nauramatta touhulle. Hän tosin seuraavaksi näytti, että nyt loppui tämä lysti. Mokoma tylsimys...vaikka oikeasti hän hääsi meidät pois joesta sen takia, se meni kiinni.

Viideltä aukeava buffet avasi ovensa puoli kuudelta, ja ruoka oli ennakko-odotusten vastaisesti hyvää. Seisovasta pöydästä sai hakea murkinaa niin paljon kun halusi, ja tarjolla oli hurja määrä erilaisia eväitä. Tämän jälkeen oli jäljellä enää kotiinpaluu, mikä olikin astetta hankalampi homma. Landella ei nimittäin näy taksin taksia...ainakaan virallista sellaista. Paikalle kaahasi ruma beige sitikka, jonka äksy ja ällö kuski neuvotteli hetken kovaäänisesti hinnasta Lulun isän kanssa. Ahaa, pimeä taksi siis. Ilmoitimme Marian kanssa, että tuon ukon kyytiin emme takuulla tule. Kuin tilauksesta paikalle ajoi kuitenkin naispuolinen kuski, joka pysäköi koslansa ja lykkäsi taksikyltin katolle. Hetki neuvotteluja, ja kipusimme sydän kylmänä pimeän taksin kyytiin.

Buffet on kolmannessa kerroksessa, mitä ne länkkärit oikein siinä ihmettelee?
buffet.jpg


Pimeät taksit haistavat asiakkaat kilometrien päästä?
pimeataksi.jpg


Matka sujui hitaasti, mutta epävarmasti. Kottero oli loppuunajettu, ja kytkin veteli viimeisiään. Kuski pysähtyi keskelle risteystä jemmaamaan taksikylttiään takapaksiin, ja kurvasi kohta kehätieltä tankkaamaan. Tankkauksen aikana taksikylttiä jemmattiin entistä paremmin takaloodaan, ja matka jatkui. Lopulta pääsimme melkein kotinurkille, maksoimme ja tallustelimme väsyneinä kohti Central Parkia. Melko ikimuistoinen päivä, ja olimme liikuttavan yksimielisiä siitä, että hyvä ettemme jääneet kahdestaan sinne yöksi. Poispääsy seuraavana päivänä olisi ollut tuhat kertaa hankalampaa.