Palasin Pekingin konttorille, ja huomasin heti että tuolissa on istunut joku lyhyenläntä keinumisesta pitävä tyyppi. Istuinosa oli miltei maan tasalla ja tuoli laitettu keinutuolimoodiin, joten meinasin saada halvauksen kun nojasin ensimmäisen kerran tuolissa taaksepäin. On se nyt kumma, että avokonttorin flexipaikkoja käytetään sillä aikaa, kun itse on poissa...

Passin (sen uuden) kanssa meinasi taas käydä hassusti. Ihmettelin maanantaina, että onpas tämä nyt merkillistä kun ei vieläkään kuponkeja kuulu, vaikka sen pitäisi päivässä konsulaatista palautua kun erikoispikakäsittelyn ruksaa. Ja viisumipaperi lähti matkaan torstaina. Soitto matkasihteereille, jotka hätyyttelivät postitusta...josta ilmoitettiin, että ai niin täällähän on teille tämmönen lähetys. Kylläjuu, ties miten pitkään se kuori olisi maannut Salon postituksen mustassa aukossa, jos ei olisi puhelimella hätyytelty. Itellan pisteet tipahti nyt niin alas, että yksi ihmisikä ei riitä niitä sieltä nostamaan edes lähelle nollaa.

Tiistaina tuli ankarasti vettä koko päivän, ja piti tietysti vielä säntäillä hakemassa kärmekselle ruokaa ja kissoille nappuloita. Ja huumeita, tuore kissanminttu pitää laajarungotkin liikenteessä. Aikaa oli koko päivän, mutta bussille lähtö oli kuitenkin sitten niin hätäinen tapahtuma, että käsimatkatavaraksi pakatut voiteet ja lahosuojat jäivät kylppäriin. Puhelimenkin muistin siinä vaiheessa, kun oltiin jo autossa ajamassa pihasta pois. Lentokentällä ei tarvinnut tällä kertaa kauaa odotella, koska boarding oli kerrankin ajallaan. Onneksi en sittenkään buukannut lippua maanantai-illaksi, niinkun olin tikettejä varaillessa suunnitellut. Ma-illan Pekingin koneen moottori nimittäin oli levinnyt kentällä, ja koko lento oli peruttu. Toisaalta se olisi ollut loistava huipennus tälle kovan onnen reissulle. Tällä kertaa koneesta oli vain matkustamon ovi rikki, ja mekatsu korjaili sitä hetken. Ilmaan päästiin melkeinpä aikataulussa.

Pekingissä oli vastassa business as usual. Takskuski ei puhunut sanaakaan englantia, ja jätti taas Central Parkin väärälle laidalle. Huitominen ja selitys ei auttanut asiaa, joten raahasin kapsäkin suosiolla alueen poikki asunnolle. Pikasuihkun, kahden kukan kuolleeksi julistamisen ja vielä sinnittelevien kastelun jälkeen nappasin toisen taksin, ja lähdin toimistolle. Tämä taksikuski oli pihalla kuin lumiukko, ja harhaili ties missä kartasta huolimatta.

Nyt väsyttää aivan murhaavan paljon, koska en saanut koneessa nukuttua yhtään. Koitin muumioida itseni viltin avulla ja saada yläpuolella loistavan ruudun loisteen vähenemään, mutta ilmassa oli kuoppia ja turistiluokan penkissä ei nuku fakiirikaan. Pakko nyt sitten vaan sinnitellä hereillä iltaan asti, jotta vuorokausirytmi ruuvautuisi Pekingin aikaan. Toivottavasti puhelin ei tänään innostu soimaan.