Sunnuntaina kuului makkarista rymähdys. Vaatekaapin hylly, johon oli lastattu kummankin opiskeluaikaisia papereita ja kirjoja heitti pyyhkeen kehään, ja kaappi näytti perin murheelliselta. Aloin purkamaan kaaosta, ja ensimmäisenä käteen sattui laatikollinen ikivanhoja kirjeitä ja kortteja. En muistanutkaan säästäneeni ne kaikki, ja muutama hetki menikin niitä ihmetellessä. Olin hetken aikaa taas samoissa tunnelmissa kun kymmenen vuotta sitten Turkuun muuttaessani, ja koitin teekupposen voimalla saada hiukan lajiteltua läjää. Joukossa oli hilpeitä kirjeitä ihmisiltä, joita en muistanut olevan olemassakaan, ihmisiltä joihin ei vaan ole tullut pidettyä yhteyttä ja ihmisiltä, joita ei enää ole. Melkoinen nostalgiatrippi!

Opiskelupapereita selaillessani naureskelin luentomuistiinpanoille. "Kapacitettitarve" ja ruotsinkieliset käännökset esimerkiksi matikan monisteissa muistuttivat siitä, miten hankalaa välillä oli koittaa opiskella på finska. Esimerkiksi suunnikas, muistan ihmetelleeni että mikäs ihme se semmoinen oikein on? Myöhemmin selvisi että sehän on siihen asti kulkenut nimellä parallellogram, ja tämä piti kirjata marginaaliin ettei pääse unohtumaan. Bråktal oli murtoluku, förlängning oli laventamista ja käsiala oli silloin huomattavasti luettavampi kuin nykyään...

Kotiintulon jälkeen olen ollut Remun mustalla listalla. Minua on boikotoitu täysillä, koska pingostanissa ollessani oli Remulla ollut kissanpäivät. Tyyppi oli nukkunut minun paikallani sängyssä, ja nyt sängyllä rojottaakin Tuo Nainen. Jäätävä kohtelu vähenee kuitenkin päivä päivältä, ja viime yönä oli Remu tullut ennen reissua omimalleen paikalle minun koipieni väliin jalkopäähän. Cisse kuitenkin riemastui tästä, ja heräsin jalkopäässäni käytävään vapaapainiotteluun.