Heräsin joku aika sitten siihen faktaan, että pääsiäisenä piisaa ainakin menoa. Siskon pyöreiden vuosien synttärit on pitkäperjantaina, ja seuraavana päivänä on Cissen ensimmäinen näyttely. Eihän siinä muuten mitään, mutta synttäri- ja näyttelypaikan välillä on liki 300 km. Ja näyttelypaikalla pitäisi olla ns. ajoissa. Taidan olla kuivin suin ja huristella luudallani eestaas.

Taitaa olla kevätväsymystä ilmassa, kun on niin uupunut olo koko ajan. Ja pinnakin hiukan kireällä, eilen suututin töissä yhen konsultin niin että hän uhkasi lähteä läiskimään koko projektista. Kimpaannuin itsekin niin, että hölkkäilin reilun 9 kilometrin lenkin, jonka jälkeen olinkin totaalikuollut. Voisin laittaa itselleni tähän muistilapun: seuraavan kerran kun suututtaa, älä lähde pimeään ilta-aikaan epätasaiselle, traktorin muokkaamalle peltotielle juoksentelemaan. Tällä kertaa selvisin mudalla kuorrutetuin tennarein, ilman itseni telomista.

Remu ei myöskään tunnu nykyään tekevän muuta kun pötköttelevän. Cisseä herra ei siedä juuri ollenkaan, ainakaan silloin kun C yrittää saada painia aikaiseksi. Suhinan lisäksi on repertuaariin ilmestynyt murina, mutta mitään pahaa ei Remu pienemmälleen tee. Turpaan tulee kiipeilypuun ylähyllyltä, mutta silkkitassulla. Remu nukkuu yönsä sängyn vieressä olevassa korissa, ja uniasennot on yleensä sieltä mielenkiintoisimmasta päästä. Kuvasta käy myös hyvin ilmi herran muhkea ulkoasu, Cissen penturuuat meni ehdottomasti kiellettyjen listalle justiisa.