Löhöilin eilisiltana mukavasti sohvalla sipsejä syöden ja lehteä lueskellen, kun telkkarista alkoi kummallinen leffa. Alkusähinä ja suhina antoivat ymmärtää, että nyt näytetään aineistoa kamerasta, joka löydettiin "paikasta joka aikasemmin tunnettiin nimellä Central Park". Lehdenluku jäi vähemmistöön leffan edetessä, vaikka se olikin jo monesti toteutettu hirviö-tulee-ja-syö -raina. Ja tällä hirviöllä oli vieläpä kyydissään pikkuotuksia, jotka nekin purivat lujaa. Tapa, jolla leffa oli tehty, oli kuitenkin hiukan erilainen, lähempänä Blair Witch Project -tyyppistä, mutta kaikesta heilunnasta huolimatta leffa vangitsi väkisinkin. Siinä missä BWC:ssä ihmiset lähinnä juoksevat ympyrää ja kirkuvat, tässä oli enemmän juonta ja sielua, vaikka ihan oikeasti juoni olikin aika typerä. Ja muutamat tapahtumat melko epäuskottavia.

Räyh! 

Vannoutuneena kirjafanina yllätin itsenkin, tuo leffa ei vaan jättänyt rauhaan. Yleensä en jaksa seurata elokuvaa alusta loppuun, mutta tätä oli miltei pakko katsoa...vaikka uskottelinkin itselleni lueskelevani sitä lehteä edelleen :-) Ilmeisesti Cloverfield on jo ns. wanha juttu, mutta (edelleen kirjafanina) en ole leffahypetystä juurikaan seurannut. No, tämä tekele vaivasi mieltä niin, että illalla nukkumaan mennessäni olisin kaivannut viereen vaikkapa Cissen, mutta juuri sillä hetkellä ei ollut tarvis telakoitua emoalukseen. Ja yöllä tietysti heräsin tuskaisaan paniikkioloon.

Ai niin, Svenska dagen är idag. Hurra!