Nokian Pekingin toimistolla on alakerrassa "The Hub" -niminen paikka, josta voi hakea itselleen rentoutusta hieronnan, hiustenleikkuun, kasvohoidon manikyyrin tai pedikyyrin muodossa. Ihmisen suorittama hieronta maksaa jonkun lantin, riippuen kestosta, mutta hierovat tuolit ovat ilmaisia. Periaatteena on "first come, first served", eli tuoliin pääsee möyhennettäväksi mikäli tilaa vain on. Ihmisen suorittamaan hierontaan pitää sen sijaan varata aika.

Tuolihuoneessa on kolme muhkeaa nojatuolia, joilla on kaikilla oma kaukosäätimensä. Kaakesta saa valita ohjelman, säätää tuolin istujan pituudelle sopivaksi ja sen jälkeen ei tarvitsekaan muuta kun istua ja ihmetellä. Itse valitsin molemmilla kerroilla ilmeisesti kokovartalohoidon, sillä tuoli aloitti aivan hillittömän tökkimisen ja puhinan, ja välillä tuntui lähinnä siltä että tarkoituksena on vangita ihminen tuolin syövereihin. Säärien ympärille puristui jotain, jalkapohjia tökittiin, takapuolen alla muljui jotain ja kädet piti työntää lenkkeihin, jotka myös välillä puristuivat käsivarsien ympärille. Ja selkäosasto, voi ristus! Kaikenlaiset knöölit menivät ylös ja alas, ja koko ruoto sai osansa käsittelystä. Hyvää se teki kyllä, vaikka alussa vähän kauhistuttikin. Mitenköhän tällaisen tuolin saisi kotomaahan, näimme nimittäin vastaavia laitoksia yhden ostoskeskuksen putiikissa. Hinta oli 13 000 yuania...

Eilen kävin aamupäivällä "traditional chinese massage" -käsittelyssä. Hierojaukkeli komensi naamalleen pöydälle, ja vastasi kieltävästi kun kysyin että otanko vaatetta pois. Hän heitti pyyhkeen selän ylle ja aloitti käsittelyn...ja voi jestas sentään mimmoista touhua se oli. Kaikki mahdolliset jumikohdat ja lukot löytyi yläselästä, ja alaselkäkin tuntui olevan kertakaikkisen jumissa. Hieroja otti selvästi välillä suuntiman jostain nikamasta tai luun päästä, mittasi jonkun sormenleveyden ja iski näppinsä kipeään kohtaan. Mistä hitosta se tiesi, että juuri siinä on jumittava kohta... Välillä paineltiin akupisteitä, ja taas hetken päästä jatkui hieronta. Tekniikka oli mielenkiintoinen, tekisi mieli istua huoneen nurkassa vain seuraamassa ja oppimassa miten perinteinen kinkkihieronta oikein tapahtuu.

Hieroja osasi englantia tasan sen verran mitä tarvitaan. "please lay down", "turn over" ja "please sit down" -lauseilla pärjää ainakin hierontatilanteessa. Mieleen kyllä tulee muukin tilanne, jossa näillä virkkeillä pärjää hyvinkin pitkälle... Ristiselkä ja pakaraosasto käsiteltiin myös, ja kauhulla mietin jo että taasko gluteus maximus saa kyytiä. Kotomaassa kävin Vesan murjottavana ja tökittävänä (akupunktiota siis!), ja hän teki töitä pitkään ja hartaasti että saisi lantio-osaston hiukan auki. Tämä vaati siis pakaralihasten alla olevien lihasten käsittelyä, ja se teki niin kipeää että monesti makasin tippa linssissä pöydällä. No pain no gain, Vesan inkvisitiolta tuntunut hoito oli tehokasta, mutta kiinalainen hieroja jätti onneksi pyrstöosaston rauhaan ja siirtyi reisien kimppuun. Pyyhettä siirreltiin aina hierottavan kohdan päälle, ja sen läpi käsiteltiin mielenkiinnon kohteena oleva ruumiinosa.

Koko kroppa hierottiin päästä varpaisiin. Päänahan hieronta varsinkin tuntui mukavalta, ja akupisteitä löytyi sieltäkin vaikka kuinka. Session jälkeen oli tosi hyvä ja rento olo, mutta myöhemmin ilmestyi tietysti hillitön päänsärky. Aivoparka oli ihmeissään saadessaan jälleen kunnolla verta, ja päätti tulla kipeäksi. Ei mitenkään yllättävää, usein hieronnan jälkeen räpsähtää hedari. Etenkin jos on möyhennettäväksi mennessään ollut aivan kertakaikkisen jumissa, niinkuin minä nyt olen. Kiinan konttuurin ergonomia ei todellakaan ole parhaasta päästä, ja todennäköisesti tulen käyttämään ainakin murjontatuoleja melko usein.

Illalla soittelin kotiin, ja Jussi oli juuri keittiössä häärämässä itselleen ja kissoille vähän evästä. Taustalta kuului Cissen nau'unta (mahakello ilmoitti ruoka-ajan menneen jo, missä viipyy murkina!), ja koti-ikävä tuli taas. Muistaakohan Cisse edes mamia ollenkaan, vai meneekö saunaan lauteiden alle karkuun kun tulen käymään...