Viikonloppuna huushollin kaksijalkaiset olivat ratapäivillä Jurvassa, ja elukoilla oli taas koko huusholli itsellään. Parin päivän radallapyörimisen ja noin kolmensadan kilometrin kotimatkan jälkeen olikin kotona vastassa hellyydenkipeitä kissoja...ja ykä-ylläreitä! Ensimmäinen puklu löytyi keittiön lattialta, ja tähän mennessä niitä on paikallistettu saunasta ja makkarista. Mokomat rontit kun käyvät ulkona syömässä heinää, ja tulevat sen jälkeen sisälle laattaamaan. Parhaassa tapauksessa ykätään heti saunan ikkunalta (joka on ulkotarhan ulko-ovi) saunan lauteille. Ei vahingossakaan niin, että äänekkäämpi pää osoittaisi ulos. Varsinaisia bulimiakissoja, ilmankos heti kotiin tultuamme luotiin merkitseviä katseita ruokakuppeihin. Äänen kera.

Jussin flunssa iski minun kimppuuni, mutta oli ilmeisesti heikentynyt pelkäksi räkätaudiksi. Koko viikko meni niiskuttaessa ja hiukan puolikuntoisena, mutta Sitä Oikeaa Flunssaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Tiistaina lähdin hikisenä sambatunnilta ja keskiviikkona kastuin moottoripyörän kyydissä, mutta räkätauti ei siitä pahentunut. Eikä yllättäen myöskään parantunut. Viikolla en sen samban lisäksi liikkunut ollenkaan, ja töiden puolesta meno oli melkoista pyöritystä. Tämän johdosta alkoi hiukan pinnakireyttäkin olemaan ilmassa...tai sitten se johtui vain siitä, että keskiviikkona rapsahti taas vuosi lisää mittariin.

Ajokausi alkaa olla lopuillaan, eikä ratapäiviä enää ole tänä vuonna ainuttakaan. Kaikenlaista muuta pörinää ja härinää on onneksi vielä, ja klubin Lady-jaostokin on järjestänyt omaa kivaa. Viikonloppuna Botniaringiltä Seinäjoelle hotellille ajellessa oli pitkästä aikaa tosi hieno fiilis. Sellainen, että tuntee elävänsä ihan jokaisella solulla. Radalla ajaminen sujui hurjan sujuvasti - huomasin ihmeekseni jopa ohittelevani muutamia ukkoja - ja huippuhieno porukka irrotti monet naurut. Ne hetket ja tunnelmat kun saisi säilöttyä pulloon ja otettua esiin aina, kun talvella on pimeää ja mälsää....

Tänään ajelin kauden ensimmäisen ja viimeisen slalom-kisan, ja päin mäntyähän se meni. Ei onneksi ihan kirjaimellisesti, mutta keiloja kyllä missasin ja kaadoin. En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta varsinkin toisella kierroksella sekosin jotenkin ihan täysin ja ajelin lopulta aivan miten sattuu. Aika oli lopulta siedettävä, mutta 40 sek aikasakkoa tiputti palkintosijoilta. Onneksi ei sentään tarvinnut ajaa ihan hernerokkasumussa, mikä aamulla vielä näytti melko todennäköiseltä vaihtoehdolta. Usva syleili rataan jalan tutustuvia kilpailijoita, mutta hälveni onneksi sopivasti ennen ensimmäistä lähtöä.

 Missä ne keilat oikein on?

 

Lähtöportilta ei paljoa rataa näkynyt