Raskauden aikana tuli kymmenisen kiloa painoa lisää, ja noista kiloista on nyt päästy eroon. Paikoitellen on kuitenkin olomuoto hiukan hyllyvämpi kuin aikaisemmin. Lihaksista on tullut höttöä (mikä osaltaan selittää painon tipahtamisen - läski painaa suhteessa vähemmän kuin lihas), ja tavoitteena on nyt päästä ylimääräisistä tytinöistä eroon. Apuna tässä on uusi sykemittari, joka saa korvata vanhan oikuttelevan rakkineen. Pyyhkeen kehään heittäneen Suunnon T3:n tilalle tuli M5, ja uuden lelun kanssa on nyt tehty ensimmäiset lenkit.

Pikku pirajakin on harjoitellut niskalihaksiaan, ja pään kannattelu sujuu koko ajan vaan paremmin. Lisäksi repertuaarin on tullut uusi "hää"-äännähdys, jolla voi ilmaista kaikkea mahanipistyksestä tyytyväiseen oloon. Aamuisin (aamupäivisin...) laitan tyllerön monesti sitteriin tuijottelemaan telkkaria siksi aikaa, kun itse syön aamiaista. Telkun tapahtumia kommentoidaan huitomalla ja kertomalla, että hää hää.

Niskatreeni suoritetaan yleensä aamuisin (aamupäivisin...), ja maanantaina oli ilmeisesti mitta ns. täynnä. Vaippa ainakin oli, sillä se tulvi etupuolelta yli, ja kasteli vaatteet ja sohvatyynyn. Sen jälkeen onkin ollut alusta alla aina, kun tyyppi on itsekseen sohvalla.

 

Mahaa nipistää edelleen, ja eilisilta meni huutoa kuunnellessa. Toisaalta edellispäivän ilta meni ilman minkäänlaista kiukuttelua, eikä yölläkään kauheasti tarvinnut mahavaivaista pätkää hyssytellä. Vaivan alkuperä on edelleen tuntematon, eikä korvikkeen vaihtaminen hypoallergeeniseen versioonkaan auttanut. Ei kai tässä muu auta kun kuunnella huutoja silloin kun niitä tulee, ja koittaa pysyä erossa esimerkiksi suklaasta. Nyyh.

 

Onkohan tämä kannanotto maitobaarista tulevaa evästä kohtaan? "Taas on syöty suklaata/sipulia/omppua/ruisleipää/joku muu, mikä".

 

Jotain hyvääkin sentään on tapahtunut. Pari viikkoa vaivanneet hormoninäpyt ovat hävinneet, samoin otsassa ollut karsta. Ja kissojen ja vauvan välillä ei edelleen ole minkäänlaista skismaa. Karvanaamat ovat jo hyväksyneet sen tosiasian, että syli on varattu suurimman osan päivästä. Lähelle on kuitenkin päästävä, ja tilanne sohvalla on usein allaolevan kuvan kaltainen.