Pietarista tuliaisina tuotu flunssa oli sitä sorttia, että Jussin kuorsauksesta tuli Richterin asteikolla mitattavaa jylinää. Insinööri sohvalle siis, jotta kaapihumanisti ei menehdy unenpuutteeseen. Itselläkin oli sen verran pitkään niin tukkoinen ja uupunut olo, että menin tapojeni vastaisesti työterveyshuoltoon valittelemaan oloa. Sieltä lykättiin allergialääkettä ja kortisonisuihketta mukaan, ja ne tuntuvat nyt ainakin jonkun verran auttavan. Vanhuus ei taida tulla yksin, kun räkätautiinkin tarvitaan nykyään rohtoja. Eikä tauti tunnu millään hellittävän otettaan, vaikka niitä söisi kuinka.

Cisse on ottanut nukkumajärjestelyistä taas kaiken ilon irti. Suurella Varpaanmetsästäjällä on illalla reilusti tilaa, ja peiton alla lymyävää varvasta voi vaania monesta eri kulmasta. Lisäksi sänkyä pitkin voi pomppia kuin sieniä syönyt antilooppi ilman, että alla on esimerkiksi Jussin perhekalleudet. Ja mikä parasta - kaivoin sohvien ja lipaston alta sinne tassutetut leluhiiret, ja nakkelin ne sängylle. Cissellä oli hetken aikaa runsaudenpula leluista, ja kun sitä varvastakin pitää välillä käydä härkkimässä...  Parhaimmillaan sängyssä vietti yönsä viisi leluhiirtä, yksi kissa ja yksi ihminen. Ja Nemo tietysti sängyn alla vahtimassa unia.