Huushollissa EI kaikki hyvin. Remukin alkoi eilen illalla kakomaan, ja tänään aamusta soittelin eläinlääkärille että voinkos tuoda yhden sijasta kaksi kissaa syynättäväksi. Sehän sopi, joten kissat autoon ja matkaan. Kahden kopan taiteilu kolmeoviseen pikkuautoon ei jäisellä parkkiksella ole mitenkään hauskaa, etenkään kun auto on parkkeerattu hiukan ylämäkeen. Ovi tahtoo käydä kimppuun, kun siinä pyllistelen koppaa takapenkille.

Eläinlääkäri kehui ensiapuja, joita oltiin kissoille annettu. Maitohappobakteerit, kissanmallas ja Nutro-plus -geeli taitaa tästä lähtien olla kissojen viha-listalla, niitä on nimittäin työnnetty kummankin suuhun viime aikoina melko reilusti. Remu oli eilen reilu, ja kävi pyyhkimässä tassussa olleet kissanmaltaat Jussin paitaan. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, Nemon pientä lämmönnousua lukuunottamatta. Tohtori kertoili asuneensa Cissen (sen kaksijalkaisen) naapurustossa nuorempana, ja lykkäsi mukaan Attapekt-kuurin ja Recovery-ruokaa. Palauttaakos se recovery noille varmuuskopiot...

Kuten arvata saattaa, ei kallis toipilasruoka kelpaa edes Cisselle. Ja sen pitäisi muka olla erikoisen hyvänmakuista! Katin kontit, Remu meni nappulakupin eteen istumaan ja odotti, että palvelija täyttäisi sen. Nemo ei suostu syömään vieläkään mitään, joten pakkoruokinta ja -juotto jatkuu. Voi sitä möksötyksen määrää...

Iita on nyt reilun viikon viihtynyt munintalaatikossa, ja käy ainoastaan satunnaisesti moikkaamassa orrella nököttävää Abea. Hiukan huolestuttaa sekin, neiti kun ei ole syönyt mitään sitten joulun. Viime vuonna ei munintahärdellissä muistaakseni mennyt näin kauaa, ja kohta pitää varmaan Iitaakin koittaa pakkoruokkia. Kukahan keksisi keinon, jolla saisi reilun metrin mittaiselle liskolle tungettua väkisin sapuskaa kitaan? Onneksi ei ole Abe pakkoruokintalistalla, 170 cm liskoa saattaa hermostuessaan saada läskin tummumaan.