Ensimmäinen viikonloppu takana, ja hengissä vielä. Eikä edes vatsa ole mennyt ylösalaisin! Perjantaina lähdimme ajoissa, jotta ehdimme pankkiin, ja kun tulimme paikalle ojensi Lulu eteen paperit uutta tiliä ja nettitunnuksia varten. Vuoronumerot kouraan ja odottelemaan, ja siinähän vierähtikin sitten tovi. Lulu ja Nikke pääsivät aikaisemmin tiskille, ja kun oma vuoroni tuli, käskettiin mennä luukulle nro 1. Suuntasin mielestäni ykköstä kohti (pömpeleitä oli rivissä, niissä numerot 1-5), mutta jostain ilmestyikin vartijasetä ja komensi mukaansa. Minut vietiin johonkin merkilliseen takahuoneeseen jossa oli ilmeisesti oikeasti luukku nro 1, se pankkisalissa oleva oli vain hämäystä. Täti otti paperit, ja pyysi toisen munuaiseni sijaan 100 yuania takuurahaa (kaikenlaista kävi mielessä, kun kulman taakse vietiin...). Pin-koodeja oli pankkikirjalle(!), pankkikortille ja nettipankkiin, ja niitä sai olla jatkuvasti näpyttelemässä ärsyttävä-ääniseen vehkeeseen. Kertaus on opintojen äiti, mutta vähempikin riittäisi kyllä... Kaksi tätiä oli luukun toisella puolen selvittämässä tilin avaamista, ja välillä kolmas täti kävi vetäisemässä jonkun kortin lukijasta läpi. Ilmeisesti tämä täti teki vain korttitemppuilua, sillä hän kierteli myös muilla luukuilla tekemässä samaa. Allekirjoittelin lappuja, joista en ymmärtänyt sanaakaan, ja annoin taas jonkun pin-koodeista. Lopulta sain pankkikortin, nettitunnukset ja olympialaisia mainostavan kannun + neljä muovimukia.

Tarkoituksena oli illalla Silk Market -reissun jälkeen lähteä kuuluisalle baarikadulle, ja tätä varten otettiin taksi. Kuski lähti näennäisesti oikeaan suuntaan, mutta kurvasi jostain syystä merkilliselle sivukadulle ja ajeli Kielletyn kaupungin ympäri pikkukatuja pitkin. Helpommalla olisi varmaan päässyt menemällä ihan vaan siitä Tian'anmenin aukion poikki... Kuski oli lopulta itsekin hiukan eksyksissä, ja pysähtyi pientä kartanlukutuokiota varten. Lulu ja kuski keskustelivat hetken, ja lopulta olimme (kai) kaikki yhtä mieltä suunnasta. Itse baarikatu oli jossain Kielletyn kaupungin vieressä olevien järvien rannalla, ja iltavalaistuksessa oikein kauniin näköinen. Ulkopuolella oli käynnissä pieni porukkahumppa, ja on kuulemma oikein suosittua tulla porukalla tanssimaan rivitanssin näköistä juttua. Me menimme tanssahtelun sijaan kaljahammas kolottaen sisään portista.

Tässä baarissa näkyi vähäpukeinen kiinatar kieppumassa tangon ympärillä
sexandcity.jpg

Järvellä seilaili pikkuruisia paatteja, kujalla oli vieri vieressä jos jonkunlaista baaria ja porukkaa oli kuin pipoa. Paikka on ilmeisesti turistien suosima, sillä "valkonaamoja" näkyi melkoisen paljon. Löysimme lopulta paikan jossa oli tilaa meille, ja Lulu tilasi oluet ja vartaaseen seivästettyä grillattua lampaanlihaa. Liha oli melko lailla tulista, mutta tsingtao-olut auttoi pahimpaan poltteeseen. Musiikkia soittavissa baareissa oli musiikki sisällä niin kovalla että siellä ei voinut istua, joten tyydyimme oluet juotuamme palloilemaan ulkosalla, ja lähdimme lopulta kotia kohti. Kotiin kuskannut taksikuski oli huomattavasti paremmin kartalla, eikä lähtenyt painaltamaan mihinkään sivukaduille.

Lauantaina oli ohjelmassa puhelinyhtiön ukkojen odottelua. Olimme vuokraisännän kanssa sopineet, että ukot tulevat lauantaina aamukymmeneltä laittamaan puhelinlangat laulamaan, mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt. Kävi ilmi, että vuokraisäntä oli unohtanut mainita ukkeleille että tänne pitäisi saada netti, joten nyt odottelen sitten uutta soittoa herralta. Vielä ei ole pahoja vieroitusoireita, mutta jos ei pian ala puhelin soida, opettelen jotain rumaa kiinaksi.

Tulisi ehken päivitettyä blogiakin vähän useammin sen sijaan, että pitää töissä yrittää kirjoittaa viikonlopun tapahtumat jotenkin tiivistetysti.

Odottelun jälkeen lähdimme porukalla kohti Tian'anmenin aukiota. Totuttuun tapaan ulkona oli hillittömän kuuma, mutta olin tällä kertaa varautunut huivilla. Ei ainakaan aivot kiehahda heti, kun on joku rätti päässä... Taksikuski jätti meidät kansallisteatterin nurkille, ja hetken jo leikimme ajatuksella pienestä uimaretkestä teatteria ympäröivässä vesialtaassa. Tämä ei kuitenkaan kuulemma ole hyvä idea, vartijoita oli kaikkialla ja sitä saattaisi löytää itsensä ties minkälaisesta pinteestä jos alkaa rimaskoimaan. Ja sitäpaitsi se vesi tuskin edes kauheasti virkistäisi, kyllä se sen verran siinä on lämmennyt. Itse teatteri oli vakuuttava ilmestys, se vähä mitä siitä maan yläpuolelle näkyi. Päiväsaikaan teatterista maan päällä näkyvä osa (1/3) on hopeanvärisen kupolin alla, ilta-aikaan kupoli on punavihreä yin/yang -symboli.

Vaeltelimme kuumuudessa kohti aukiota, ja päätimme mennä Taivaallisen rauhan portista sisään. Täälläkin oli porukkaa vaikka kuinka, ja joka nurkalla poliisi (tai muu yrmeän näköinen virkapukuinen pygmi) pitämässä järjestystä yllä. Emme edes miettineet koko paikan kiertämistä, vaan jäimme portin sisäpuolelle hetkeksi, ja ostimme lisää vettä. Siellä oli myös olympiakrääsää myyvä kauppa, ja kuulemma feikki-krääsän myynti on ankarasti kielletty. Silk Marketista on siis turha etsiä halpoja olympiarihkamia, kaikki on ylihinnoitelluissa flagship storeissa. Päivä oli vaan niin kuuma, että emme jaksaneet pitkään ihmetellä, vaan lähdimme tallustelemaan kohti taksia ja Hot pot -ravintolaa.

Kuvassa ei näy ihmisiä, vaikka porukkaa oli vallan pirusti


maon_portti.jpg



Hot potissa on pöydän keskellä kolo, johon laitetaan liemipänikkä ja jota kaasutöhö lämmittää. Kiehuvaan liemeen nakataan sitten mitä ikinä mieleen on tullut listalta tilata. Lulu hoiti tilailun, ja otti ystävällisesti minulle hiukan vähemmän tulista lientä. Ei se heidänkään liemensä mitenkään hampaat sulattavan tulista ollut, kyllä sitä pystyi syömään... Jokaisen ruokailijan edessä oli vielä kulhollinen soosia, johon liemestä metsästetty eväs kastettiin. Tarjoilijatäti peitteli laukut ja reput liemestä nousevan höyryn (se kiehui) varalta, ja kännykkäkin sai oman suojapussukkansa. Lisäksi saimme Lulun kanssa pussukkaan pakatut rillienputsausliinat. Tilasimme Nikken kanssa oluet, Lulu joi soijamaitoa ja ongimme puikkojen kanssa liemestä kupua rinnan alle. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, ja tänne pitää selkeästi tulla uudestaan. Puikkojen kanssa syöminen ei tuota enää juurikaan tuskaa, ja jopa pikkuruisten munien metsästys liemen keskeltä onnistui kuin vanhalta tekijältä. Kotona syödessä tiputin tietysti puikoista ruuan keskelle soijakastiketta sillä seurauksella, että soijaa roiskui valkoiselle paidalle...

Hot potin höyryävät liemet ja ISO olut

hotpot.jpg


Illemmalla oli tarkoitus lähteä katselemaan ja valokuuvaamaan komeasti valaistua linnunpesää ja vesikuutiota. Hot pot on kävelymatkan päässä kotoa, joten maleksimme kotiin ja sovimme että otamme taksin sen jälkeen, kun pääsen fitness centerin ukosta (tein puolen vuoden sopimuksen paikalliselle punttisalille) eroon. Ehdin ottaa pienet torkutkin siinä iltapäivällä. Taksikuski ilmoitti lähtiessämme kuitenkin, että siellä on koko roska aidattu ja lähelle ei pääse. Ruuhka alkoi hyvän matkaa ennen ko. paikkoja, ja huomasimme pettyneinä että linnunpesä oli pimeänä. Ja lähelle ei tosiaan päässyt, aitoja oli pystytetty ja paikalla vilisi samoja yrmyjä pygmejä kun mitä aikaisemmin päivällä Tian'anmenillä. Ihmisiä oli täälläkin pirusti, ja kaikki ottivat valokuvia vaikka stadion ei ollutkaan valaistu. Uimapömpelissä sentään oli valot vielä pienen hetken päällä ja sain pari kuvaa, sen sijaan Lulun saadessa kameran näppeihinsä meni koko kuutio pimeäksi.

Kaukaa aidanraosta kuvattu Water Cube
uimastadion.jpg

Paikalliset olivat kovasti kiinnostuneita minusta, ja yksi halusi ottaa kuvan "with our foreign friend". Yksi täti perheineen tuli kovasti puhumaan kiinaa kun erehdyin vastaamaan kiinaksi "ni hao" (päivää) hänen hyvänpäiväntoivotukseensa, ja puhui vaan vaikka huomasi että en juuri tuon enempää kiinaa osaa. Kylmän oluen tilaus ja siitä kiittäminen onnistuu. First things first :-)

Sunnuntai-iltana tuli ensimmäinen iso ikäväkohtaus. Katselin Jussin mukaan lykkäämiä kuvia kotoa, ja tuli ihan hirveän yksinäinen olo. Nyt alan oikeasti tajuamaan miten kaukana kotoa olen, ja miten pitkään täällä vielä pitää olla. Hassun ristiriitaiset fiilikset, toisaalta olen hirveän innoissani tästä kaikesta ja toisaalta haluaisin nakata kamat laukkuun ja ottaa ensimmäisen koneen kotiin.