Cissen läheisyysaddiktio on ilmeisesti tarttunut laajarunkoihinkin, etenkin Nemoon. Möks-kisu on viime päivinä kömpinyt erittäin hanakasti syliin, tai jäänyt siihen, jos keskellä kulkuväylää lojuvan katin on nostanut sylkkyyn ja istahtanut johonkin. Normaalisti Nemo ei viihdy sylissä jos ei ole itse siihen tullut, ja syliin tuleminen on melko harvinaista herkkua. Tälläkin hetkellä istun Jussin huoneessa enkä voi liikahtaa mihinkään. Harvinaisen tyytyväisen ja rauhallisen näköinen Nemo nimittäin torkkuu jalkojen päällä. Kohta puutuu toinen kinttu... Cisse katselee mustasukkaisena lattialta, mutta ei ainakaan vielä ole loikannut häiritsemään.

Aamulla hämmästyin, kun sängyllä vieressäni pötköttävän Remun viereen ilmestyi Cisse...eikä Remu ollut moksiskaan! Yleensä Cissen ilmestyminen saa äksyn vanhan herran välittömästi liikenteeseen, mutta nyt pötköteltiin hetki rapsuteltavana ihan vierekkäin. Jokohan Remu alkaisi pikkuhiljaa pehmetä, eikä aina olisi suhisemassa kun Cisse tulee liian lähelle.