Cisse tuntuu olevan varsinainen ruudinkeksijä, ainakin mitä tulee uusien paikkojen tutkimiseen ja mahdollisesti jonkun rikkomiseen. Eilen äkkäsin herran terraarion sokkelin tuuletusräppänän kimpusta. Metallista pyöreää venttiiliä härkittiin tassulla ja hampaalla, ja lopulta möksötettiin kun se ei lähtenytkään irti. Itämaiset ovat kuulemma kovin älykkäitä ja vaativat jatkuvasti virikkeitä, mutta meidän tapauksessamme ensimmäinen väittämä pitää paikkansa vain jos kyseessä ovat lelut tai ruoka. Ovia Cisse on oppinut avaamaan loikkaamalla kahvaan (temppu, jonka Nemokin osaa ja jonka takia osa kahvoista sojottaa ylöspäin), mutta tämäkin vain sen takia, että oven takana olevan lelun tai ruuan kimppuun oli kiire. No, motivaationsa kullakin. Oppiihan ihminenkin kaikenlaista, kun sopiva palkkio on tarjolla. Tuo "aivotieteen kalifi" on muuten "Rakkaudella Hynynen"-kirjasta bongattu hillittömän hauska termi. Sori Jouni, plagioin häpeämättä :-) 

Virikkeitä (=leikkiä) Cisse kyllä kaipaa, eikä laajarungoista oikein ole leikkikavereiksi. Tämän johdosta Cisse kääntyy kaksijalkaisten puoleen, ja kehittelee ihan omat leikkinsä. Esimerkiksi käveleviä sääriä jahdataan, läiskäistään kummallakin tassulla, ja odotetaan jonkunlaista vastareaktiota. Kuten sellaista, että sääriparin omistaja ottaisi jonkun lelun ja leikkisi hiukan... Monesti täällä juoksennellaan nykyään peräkanaa, minä menen edellä ja Cisse perässä. Pohkeessa tuntuva kahden pienen tassun läppäisy antaa ymmärtää, että Cisse johtaa hippaleikkiä. Laajarungot seuraavat yleensä moista touhua silmät puolitangossa ja miettien, että on nuo kanssa kahjoja...

Toinen (Cissen mielestä) hauska leikki on keittiössä hääräävän ihmisen niskaan loikkaaminen. Annikakin sai katin niskaansa eläintarhaa hoitaessaan, ja itse olin viimeksi eilen taas määrätty yksipuolisella päätöksellä Cissetelineeksi. Astianpesukoneen täyttäminen on muuten haastavaa selkä yhdeksänkymmenen asteen linkussa, kynsien kaivellessa lapaluita.

Maistuisiko herralle tänään tuore, juuri kaupasta noudettu Latz-ateria?

Se mustarastas ilmestyi nyt pihalle, ja kissojen telkkari viritettiin välittömästi. Pihlajassa notkuu myös pulleita punatulkkuja rouvineen, ja talitintit tekevät näille seuraa. Ruotsinkielinen nimi "domherre" kuvaa mielestäni paremmin ulkonäköä, sen verran virallisen ja asiallisen näköisiä miespuoliset punikset ovat. Seurailin eilen naureskellen punatulkkujen ja talitinttien kieppumista, ja näitä säksättäen metsästävää Cisseä. Herra suurriistanmetsästäjä vaanii takapihaa kuin paraskin leijona, mutta ulkosalle joutuessaan jellonasta ei olisi tietoakaan, vaan sintti haluaisi hyvin nopeasti takaisin sisään. On kylmä ja tassukin kastuu! 

Tätä kirjoittaessani on Cisse torkkunut sylissä, ja Nemo lattialla. Ilmeisesti laajiksien leikkihaluttomuuden maininta alkoi sieppaamaan herra laajarunkoa, sillä Nemo nousi, ja ryhtyi säntäilemään pitkin huushollia. Cisse loikkasi tietysti perään, ja nyt täällä kaahaillaan amokina huoneesta toiseen. Ai että ei muka leikitä...