Viimeinen niitti oli, kun eteisessä olevaan käsilaukkuuni oli käyty protestoimassa. Jumankauta! Onneksi se väsky on kankainen, ja onneksi siellä oli sisällä vain purkkaa ja laastaria. Purukumin sijasta huushollin protestipissailua koitetaan saada kuriin Feliway-haihduttimella, ja se tuntuu ainakin jossain määrin tehoavan. Protestia ei ole löytynyt enää kuin parista hassusta paikasta, ja käsilaukkukin on saanut lojua ihan rauhassa lattialla. Pitänee koputtaa puuta...

Pikkujouluja on piisannut, ja tälle viikolle niitä sattui vieläpä peräkkäisiksi päiviksi. Torstaina oli TuSCA-porukan pikkujoulut (Turku Sports Car Association), ja perjantaina työporukan. Ekat pikkujoulut meni selvinpäin, jälkimmäisissä otinkin vahingon takaisin ja jäin Saloon jatkoille. Joku tolkun ääni onneksi komensi juomaan vettä välillä, ja huomasin ehtineeni kolmen bussilla kotia kohti. Seuraava olisi mennyt viideltä, ja sen odottelu olisi saattanut olla turhan jäätävää, ihan kirjaimellisesti. Lisäksi tuli nähtyä työkaverin bändin keikka, tosin paikka oli kauheimmasta päästä oleva juottola. Parin biisin ajan sitä paikkaa pystyi katselemaan, sitten oli pakko edetä...

TuSCA-tallin autoja

 

Eilinen päivä meni aika lailla koomassa, ja telkkua katsellessa. Satuin tiirailemaan Brigitte Bardot -dokkarin, jossa hän kertoi eläinsuojelutyöstään. Tuli tippa linssiin, kun näin pätkän videota, jota BB käyttää tehokeinona protestoidessaan kuuttien nuijimista ja tanssivien karhujen kohtelua vastaan. Vielä tänäänkin on itkua pukannut kun muistelin, miltä kuuttiparka näytti sätkiessään verissäpäin lumessa. Tai karhu, tuo metsän kuningas, kynnet poistettuna ja nenärenkaasta talutettavana. Olen BB:n kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ihminen on tämän planeetan kauhein peto. Häpeä meitä.

Iloisempi asia oli kissojen joulukorttikuvauksen järjestäminen. Lavastin työhuoneen sohvalle joulukoristeiden ja kissanmintun avulla jonkunlaisen kuvauspaikan, ja yritin saada kamerasta irti sellaiset asetukset, joilla herra elosalama olisi muutakin kuin keltainen suhru. Valoa olisi tarvittu vähän lisää, mutta sitä nyt ei ollut saatavilla, ja salaman kanssa kuvat paloivat taas ihan puhki. Remukin tuli jossain vaiheessa vähän poseeraamaan ja näytti Cisselle, miten homma hoidetaan. Tosin poseeraus loppui äkisti, kun mustasukkainen sintti loikkasi niskaan. Kuvista varmaan 80% on sellaisia, joissa kissaa joko ei ole tai se on epämääräinen läiskä keskellä kuvaa. Muutama sentään onneksi onnistui

An määki vähän koklaan jalustaa

 

Kuvaa tässä nyt sitten, kun kohde ei ole hetkeäkään paikallaan! 

 

...ja sitten kun on, tulee ikuistettua ilmeistä parhaat. Kenetköhän Cisse ajatteli syödä seuraavaksi?

 

Jihuu, pallo saa kyytiä! Harmi, että kuvaaja oli taas vähän unessa, ja puolet päästä puuttuu.

 

Remu tuli näyttämään miten homma hoidetaan

 

Olisikohan tässä ainesta korttikuvaksi? Vaikka korvanipukasta puuttuukin milli.

 

Olin jo viime viikolla kunnostautunut kameran kanssa, kun Annika tuli käymään ja leikitti hiukan Cisseä. Harmi vaan, että valoa ei sinäkään päivänä ollut riittävästi, ja piti turvautua salamaan. Tosin tarkoitus ei ollutkaan ottaa mitään virallisia ja hienoja otoksia, vaan ikuistaa leikkivä sintti. Ja sen kyllä huomaa :-) 

 

Taas herttainen ilme. Miten tuo maailman lauhkein kissa osaakin aina näyttää kuvissa demonilta?

 

 

En tahdo syliin! Entahdo entahdo! 

 

Ai niin, hyvää Lucian päivää! Kynttiläjuhlan kunniaksi on taivaalta tipahtanut hiukan lunta, ja maailma näyttää taas hetken hiukan valoisammalta.