Iltarituaaliksi on vakiintunut "heittele hiirtä" ja "metsästä varvasta" -nimiset hepulikohtaukset. Homma menee niin, että sängylle vetäytyessäni pitää Cisselle ottaa hiiri mukaan (eli yleensä kaivaa yksi hiiri jonkun huonekalun alta). Hiirtä heitellään pitkin sänkyä, ja välillä voi vähän loikkia peiton alla heiluvan varpaan kimppuun. Hepuli on useimmiten aivan hillitön, ja konsultit ihmettelevät matkan päästä pienen riesan touhuja. Jussin tullessa nukkumaan on sintistä patterit loppu, eikä samanlaista performanssia enää nähdä.

Cissellä on tapana ilmoittaa äänekkäästi asioitaan, ja juttua riittää. Samalla kun piinaa konsultteja jahtaamalla ja jäystämällä, voi huudella ilmoille päivän kuulumiset tai ilmoittaa tyytymättömyytensä esim. leikin laatuun. Ei Cisse taida ihan äänekkäimmästä päästä kuitenkaan olla (itämaisilla tuo sanainen arkku on aina apposen ammollaan), ja kyllä konsultitkin juttelevat. Cisse kuitenkin myös vastaa, kun hänelle puhutaan :-)

Kaverin kanssa teimme sopimuksen, että tästä lähtien puhutaankin keskenämme vain ruotsia. Kummallakin on kieli hallussa, mutta sanavarasto hupenee kovaa vauhtia syystä, että svenskaa ei tule juurikaan snackattua nykyään kenenkään kanssa. Pari tuntia ruåtsia, ja sen jälkeen oli hiukan hankalaa ajatella taas suomeksi. Cisse esitteli tietysti täplikästä massuaan kylppärin lattialla koko parin tunnin ajan. "Joo, nää itämaiset on tosi vilkkaita ja seurallisia...". No minkäs teet, patterit oli loppu ja massu täynnä murkinaa.