Vappuna tuli tehtyä varsinainen maakuntakierros. Vappuaattona lähdin aamusta huristelemaan kohti Espoota, ja nappasin työkaverin Salosta kyytiin. Hän sai elämänsä ensimmäiset Porsche-kyydit, eikä käsien tärinää ollut matkan päätyttyä havaittavissa...paljoa. Siitä sitten päivän päätteeksi Kirkkonummelle junalla tullutta Jussia noutamaan, ja nokka kohti Lohjaa. Koko Kirkkonummi tuntui olevan remontissa, ja olin sinne ajaessa jo liikenneympyrää esittävän liikennemonikulmion harhauttamana tehnyt pienen mutkan, ja ohjaustehostimen puutteesta kärsivän possun kampeaminen pisti melkein hikoiluttamaan. Kirsin ja Juhan luona oli tarkoitus viettää vappuaatto, ja huristelimme pikkuteitä pitkin sinne. Täyspitkän säiliörekan kuskilla oli ilmeisesti myös vapputunnelmat päällä, sen verran vauhdikkaasti se paineli menemään. Oli jopa pienoisia vaikeuksia pysytellä perässä, tie kun oli hiukan tuntemattomampi.

Aatto meni hyvästä seurasta, juomasta ja puusaunasta nauttiessa, ja ilmapatjan päältä herättyämme oli suuntana Lappeenranta ja Imatra. Oma olo oli hiukan epästabiili joten Jussi ajoi, ja sain tarkkailla liikennettä alakantista, tuo possu kun on matalaa sorttia. Kaakkois-Suomessa alkoikin näkyä naapurimaan rekisterissä olevia autoja, ja Loviisa-Pyhtää -välillä tuntui että olimme ainoat kotimaisilla kilvillä ajelevat. Leveäkaistatielle olisi ilmeisesti syytä laittaa ukaasit myös kyrillisillä kirjaimilla. Venäläiset nimittäin kyllä ajavat toisessa reunassa. Vasemmassa.

Matkalla nähtiin kaikenlaista pitkäkilpisten toilailua. Jarrua poljettiin, seuraavassa hetkessä kaasutettiin ja kohta välkkyivät taas jarruvalot. Kuuttakymppiä kahdeksankympin alueella jarruvalot palaen, ei voi tietää mitä Viktorin mielessä oikein liikkui. Ryssiä manaillen (lähinnä minä niitä noiduin) huristelimme Lappeenrantaan, jossa possu sai uudet penkit. Vanhat penkit jäivät Tonille, ja ohjelmassa oli "miten väännät itsesi kuppipenkkiin" -niminen performanssi. Tarkkailuasento madaltui entisestään, ja tuntui että tässä istutaan nyt vallan pyrstö kiinni asfaltissa. No ei siihen kauheasti kyllä väliä jääkään. Uudet penkit ovat huippumukavat, mutta autoon ja autosta vääntäytyminen vaatii nyt vaan hiukan ähinää.

Illansuussa Imatralle päästyämme saimme eteemme olutta ja saunakin lämmitettiin. Suomi-Slovakia -peli tuli katsottua porukalla, ja vähän viskiäkin maistelimme. Seuraavana aamuna oli pihalla renkaanpotkijaiset, ja possun penkkeihin tutustuttiin porukalla. Iskä ei huonoine polvineen edes yrittänyt istahtaa autoon, ja isoveli oli kiinnostunut konepellin alla lymyävästä padasta. Hetken aikaa haasteltuamme lähdimme kohti kotia, ja sain kammeta itseni ratin taakse. Ajoasento oli mitä parhain, ryssistä pääsi ohi hiukan oikeaa jalkaa ojentamalla, ja pahan silmän kurkistaessa bensamittarista kurvasin huoltsikalle. Missään vaiheessa ei tullut mieleen että jotain puuttuu, kunnes Jussin puhelin soi. Oma puhelin oli jäänyt Imatralle, ja se pistetään sieltä sitten jälkijunassa tulemaan. Ainakin tulee olemaan rauhallinen alkuviikko...

Ajelin aivan mielissäni suurinpiirtein nopeusrajoituksia noudattaen, ja nautin maisemista. Lappeenrannasta eteenpäin tie kulkee Salpausselkää pitkin, ja harjumaisema on kaunis katsella. Vielä kun ei tarvinnut yhtään miettiä ohituksia, senkun antaa palaa vaan, olin oikein tyytyväinen senhetkiseen olotilaani. Golfilla ajaessa tuo tie olisi supertylsä, Porschella melkein mikä tahansa tie on hauska. Morjestelin vastaan tulleille possuille, ja pikkuhiljaa alkoi vierestä kuulua "haluuksä ajaa vielä?". Johan sitä oltiinkin Riihimäellä, joten olihan se aikakin luopua luotsaamisesta. Jussi pääsi taas Räyskälä-Letku-Porras -akselin pikkuteille, ja loppumatka Salosta sujui tylsästi motortietä pitkin. Hiukan erilainen vappu, mutta ei missään nimessä huono. Vielä kun sen ohjaustehostimen saa kuntoon...