Pääsiäismaanantain keväinen tunnelma loppui äkisti, kun kaikkien lumimyräköiden äiti pöllähti keskiviikkona mustaltamereltä kylään. Rekkoja hyytyi ylämäkiin, pikkuautot ottivat toistensa pelleistä mittaa ja maailmanloppu kuulosti lehtien otsikoiden mukaan olevan käsillä. Lunta tuli niin pirusti, mutta ei sen näillä leveysasteilla kyllä pitäisi mitenkään yllättää. Onhan sitä ennenkin talvikelissä pärjätty... Itseäni risoi lähinnä se, että miksi koko talven lumikiintiön pitää tulla kerralla ja kaiken kukkuraksi alkukeväästä?

Puutakujalla ei elämä lumimyräkästä häiriintynyt, etenkin kun naapurin setä teki ystävällisesti lumityöt meidänkin etupihaltamme. Torstaina keli oli jo sen verran hyvä, että ajelu Espooseen ja takaisin ei tuottanut edes ylimääräisiä naamanliikkeitä. Aamulla Turusta lähtiessä tosin ei motari ollut suolaa nähnytkään (hyvä että edes aura-autoja), ja kaupungissa ajellessa oli ajonhallinnan mielestä jatkuvasti pito kadoksissa.

Konsulteilla on menossa karvanvaihto, Cissellä taas hampaan-. Syömäpuoli on ollut hiukan heikkoa viime aikoina, johtuen varmaankin kipeistä ikenistä ja puuttuvasta purukalustosta. Hetken aikaahan se oli tuplavampyyri, kun uudet kulmahampaat kasvoivat ennenkun vanhat tippuivat. Epätoivoisena kävin kaupasta jos jonkunlaista kitten-osaston murkinaa, jos nyt joku edes kelpaisi. Noin pienen sintin ei kauheasti passaisi olla syömättä. Nyt onneksi löytyi ainakin kaksi makua jotka tuntuvat uppoavan, ja suuvärkkikin lienee jo tervehtymään päin. Maha pinkeänä on hyvä vaania ihmisiä ja kiivetä syliin heti, kun kaksijalkainen erehtyy takapuolensa johonkin laskemaan. Remu tekee välillä samaa, joten istuminen ilman sylissä olevaa kissaa ei tässä huushollissa onnistu alkuunkaan.