Julian nukkuminen on viime aikoina ollut enemmän kuin levotonta. Helleviikon aikana sai unipussista luopua, kun aikuisillakin oli ohuen kesäpeiton alla tukalaa. Heti kun helteeseen tottui, alkoi tietysti ilma normalisoitua, eli lämmintä oli kymmenisen astetta ja vettä vihmoi. Unipussi hoksattiin ottaa uudelleen käyttöön siinä vaiheessa, kun Julia mekasti aamuyöstä (kylmä!), ja nokka alkoi vuotaa. Rokkenrol.

Unipussihäslingin lisäksi levottomuutta aiheuttaa ainakin yksi esiin pukkaava hammas. Tätä hammasta on tehty pitkään ja hartaasti, ja runsaan kuolan kera. Alaleuassa näkyy ja tuntuu nyt selvästi pieni pahkura, joten sieltä se ensimmäinen lego sitten pukkaa. Ärsyttävää, että hampaita tehdään yksi kerrallaan. Mutsi ei jaksaisi puolen vuoden hammasrumbaa kitinöineen ja kiukkuineen, voisikos evoluutio ryhdistäytyä ja saada tähän hammasjuttuun jotain tolkkua? 

Aikaisemmin Julia nukkui suht reippaasti pitkät pätkät, kunhan ensin sai unen päästä kiinni. Nykyään aamupäivän päikkäreitä rytmittää heräily ja vaunuissa mekastus, ja iltapäivällä uni tulee maksimissaan tunnin pätkissä. Ja liikkuvuuden lisääntymisen myötä on uniasennoissakin tapahtunut edistystä - suunnasta vaan ei ole niinkään varmuutta. Onko se hyvä asia, että Julia on miltei poikittain pinnasängyssä, pehmolelut järjesteltynä aivan uuteen uskoon? Tai lakana kiskottuna irti patjan alta. Tai niinkuin iltana eräänä, tyynyliina pään ympärillä ja naama kiinni unikaverissa.

 

...Tai unikaverina toimiva tiikeri kiskottuna naaman päälle.

 

 

Useimmiten nukahtaminen tapahtuu peukku tiukasti suussa, ja unen yllättäessä sormi usein unohtuu niille sijoilleen. Ahveniston moottoriradallakin kävi näin, ja ilkeä äiti ikuisti tilanteen. Nämähän ovat niitä kuvia, joita näytetään kotiin tuoduille vävyehdokkaille...

 

 

Päikkäreiden jäljiltä vaunuista löytyy yleensä joko iloinen, ympäriinsä huidoskeleva vauva tai kiukkuisena vaippaa/nälkää/kuumaa parkuva pieni piraija. Joskus myös pipoaan (kotimaan kesässä ei selviä ilman) kurittava, peukalo suussa meuhkaava isin tyttö.