Sunnuntaina oli suunnattoman mälsän vesisateinen keli, mutta päivän piristyksenä oli onneksi VPK-talolla TUROKin järjestämät Kissanpäivät. Tapahtumassa oli eri kissarotujen esittely, kissa-agility ja ylipäänsä kasvattajia ja harrastajia esittelemässä lemmikkejään. Rotuesittely oli tosi hyvä, ja opin paljon uutta eri kissaroduista. Tuttuja ei näkynyt, mutta maaliskuun lopulla olevassa näyttelyssä on senkin edestä sekä tuttuja kissoja että ihmisiä.

Yrmyn näköinen persialainen. Ovat kuulemma oikeasti kovin leppoisia

 

Seychellien lyhytkarva ei tykkää näytteilläolosta

 

Itämainen lyhytkarva ja tutka suunnattuna kohteeseen

 

Viime kerralla paikalla oli kissanruokaputiikki, mutta tällä kertaa ei ollut kuin pari hassua laatua pussi- ja purkkiruokaa tarjolla. Sen sijaan Jussin huomion kiinnitti hiiri, jonka uumenissa oli "microchip" ja joka sen ansiosta sanoi piip kun sitä tönäisi. Sehän piti tietysti saada ("hussen kisu haluaa microchip-hiiren!"), ja kotimatka sujuikin piipittävän käsilaukun kanssa. Kotona se viiden euron hiiri jaksoi kiinnostaa noin kaksi minuuttia...

Su-ma -yö meni sohvalla (Jussi + flunssa = super-kuorsausta), ja ma-ti -yö taas sekavissa merkeissä. Työt ilmeisesti tulee taas merkillisellä tavalla uniin, sillä heräsin hätkähtäen ja huomasin istuvani sängyllä toinen jalka melkein jo lattialla. Olin nähnyt unta SAP R/3:n autorisointiobjekteista ja siitä, että jostain syystä olin lukinnut kaksi työkaveriani takapihalle. Olin menossa päästämään Ninan ja Vesan takaisin sisään, ja kuvittelin olevani olkkarin sohvalla. Täysikuulla voi olla osuutta asiaan...tai sitten pitää vaan oppia jättämään työjutut Saloon.

Viikon ilonaiheena oli se, että löysin uuden kimppakyydin. Pääsin tänään ensimmäistä kertaa hienolla Volvolla töihin, ja Golf tuntuu nyt sekä pieneltä että entistä tehottomammalta. Kevään tullen saattaa autokuume iskeä pahemman kerran... Pekingistä sen sijaan kuului kummia. Uudenvuodenjuhlan viimeiset hetket olivat käsillä eilen, ja siellä räjäyteltiin sitten kaikki käsiin saadut pommit. Sillä seurauksella, että CCTV-tornin vieressä ollut puolivalmis Mandarin Oriental -hotelli kärähti, ja yksi palomies pääsi hengestään. Hämmentävää katsella kuvia omasta entisestä naapurustostaan. En oikein tiedä ikävöidäkö paikkaa vai ei. Oli siellä olemisessa kuitenkin omat puolensa.