Talviloma mennä humpsahti, huominen 06:20 tapahtuva herätys kauhistuttaa nyt jo. Tilaamani pikkupakkanen ja auringonpaiste toimitettiin osittain, viime päivien säästä teen kyllä reklamaation. En tilannut vesisadetta ja suhrukeliä, saamari. Onneksi pari päivää sentään paistoi aurinko, ja keli oli ihanan keväinen.

maisema.jpg

Heti maanantaina kävi odotettu kissanruokakeiju toimittamassa jo aikoja sitten tilatut sapuskat. Nyt on millä mällätä, ja odotetusti nirsoilu alkoi heti. Cisse ei tykkää omasta mössöruuastaan (jota epähuomiossa tilasin), vaan syö mielummin konsulttien mössöruuat (hassi numero 2). Ei hätää, sillä Cissen pentumössö maistuu vuorostaan konsulteille. Ei ainakaan pääse elopaino heiltä tippumaan, jos sama meno jatkuu. Onneksi tuli tilattua monen eri sortin murkinaa, eikä pelkästään mössöjä.

Tänä vuonna ei tehty lomareissua mihinkään, johtuen huushollin pienokaisesta. Uskaltauduttiin sentään mökille Alastaroon, siihen ihan moottoriradan kupeeseen. Sinne on jossain vaiheessa ilmestynyt älyttömän hulppeita mökkejä keskelle metsää. Omaa mökkiä en kyllä siltä alueelta välttämättä ostaisi, sieltä puuttui nimittäin järvi. Ja muutenkin turhan ahtaasti rakennettu, saunasta ei paljon nakuna uskalla ulos siellä kirmata. Tosin näin talvella siellä ei ollut meidän lisäksemme oikeastaan ketään, joten sai rauhassa riekkua.

Sininen hetki, sininen naapurimökki.
mokki.jpg

Kaupungista jatkuvan huminan keskeltä kun yht'äkkiä tupsahtaa keskelle hiljaisuutta, on siinä hetken aikaa korvilla totuttelemista. Saunasta vilvoittelemassa käydessäni ihmettelin ihmisen pienuutta, siinä kangasmetsän hengitellessä hiljaa ympärillä ja kirkkaan tähtitaivaan loistaessa yläpuolella. Oli niin hiljaista että melkein korviin koski, eikä muuta liikettä näkynyt kuin omasta ihosta irtoava höyry. Mahtava olo, jonka hetken päästä pilasivat ylivilkkaaseen mieleen tulleet hollywoodin b-luokan kauhuleffat, joissa mörköooppera hyökkää mökkiläisten niskaan.

Aluksi oltiin alle vuorokausi poissa kotoa, ja palatessamme oli vastassa kolme nyrpeää otusta. Heti murkinan saatuaan oli hellyydenkipeys saatava pois päiväjärjestyksestä, joten Cisse liimaantui minuun. Rapsutteluvaje piti täyttää heti eikä 15. päivä, joten heti jos erehdyin istumaan oli sylissä pieni huriseva kissa. Konsultit ovat jo tottuneet, ja kävivät vain esittämässä paheksuntansa henkilökunnan omasta lomasta.

Toinen reissu oli kokonaiset kaksi yötä, ja kaveripariskunta oli valjastettu hoivaamaan laumaa siksi ajaksi. Sain mökille värikkään kuvauksen siitä, miten huudon ja möksötyksen lomassa oli saatu kissat ruokittua, iguaanien läävä siistittyä ja hiukan leikittyäkin. Täällä oli näytetty henkilökunnan tuuraajille kaikki mahdolliset metkut ja temput, ja puuttui kuulemma vain enää se, että Kärmes olisi sitaissut itsensä umpisolmuun.

Cisse on ominut konsulttien kaikki lempilelut (nippuside, huopapallo, laserpointterin tiplu), joten täytyy kehitellä muita aktiviteetteja paisuvien laajarunkokissojen aktivoimiseksi. Tein empiirisen kokeen, ja käytin konsultit ulkona. Maa oli kuitenkin vielä ikävän märkä ja kylmä. Se on luonnollisesti ulkoiluttajan syy, yleensä pahojen mulkoilujen tahdittamana palataan takaisin kylppärin lattialämmön ääreen. Kunhan kevät tästä etenee, pääsevät konsultit enemmän ulos. Cisse ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että tyypit kävi jossain ja palasivat tuoksuen oudolle, haisteli vain ja omi taas jonkun leluista. Jos jatkossa huuto nousee, loppuu ulkoilukin sitten.

Otin taas videolle ruoka-ajan lähestymistä indikoivaa mölyämistä. Videon katselu aktivoi sylicissen, joka kiipesi läppärin päälle ihmettelemään äänen lähdettä.

kuka_huutaa.jpg


Linkki videoon: Anna apetta!