Tyllerön työnimi oli "apina", ja viimeisen vuorokauden käytöksen myötä Jussi lisäsi nimeen etuliitteen "napina". Eilen oli hillitön vatsanväänne, ja "pruttaa" ja huutoa riitti.Tytön voisi kohta julistaa biologisen sodankäynnin aseeksi. Sori nyt vaan, mutta taidetaan unohtaa se J-kirjain ja siirtyä H:hon. Hajuherne Alanärä! Vanhempien taistelussa pahaa pruttaa vastaan on varmaankin seuraavana maitohappobakteerit. Itse syön jo moisia, mutta lapsonen on saanut pärjätä tähän asti ilman. Ja tietysti se röyhtäisy olisi hyvä saada aina aikaiseksi...Huutojen, syömisen, nukkumisen ja huitomisen välissä ollaan seurailtu Fakta-kanavalta muun muuassa ohjelmaa rantavahtien työstä. Mikä olisi parempi tapa viettää päivää kun tiirailla vähissä vaatteissa kirmaavia ruskettuneita miehiä.

Tiistaina oli treffit lastenlääkärin kanssa, ja tyllerö punnittiin ja mitattiin. Kaikesta hermoilusta huolimatta on painoa tullut melkein kilo lisää! Ja pituuttakin kokonainen sentti! Strategiset mitat olivat 55 cm ja 4200 g. Tästä riemastuneena pari yötä nukuttiinkin ihan hyvin. Jussi jää yleensä iltaisin sammuttamaan vauvaa, ja itse painun pehkuihin. Noin viiden tunnin häiriötön yöuni oli aivan luksusta. Luksusta on myös se, että sain eilen painella kaupoille ihan rauhassa. Tyllerön saavutettua yhden kuukauden iän ostin hänelle ensimmäisen mekon. Mustan!

Aika on mennyt nopeasti ja hitaasti yhtä aikaa. Alun kaaokseen ja hässäköintiin verrattuna tilanne on nyt erittäin rauhallinen. Satunnaisesta mahanvääntelystä ja hajuhaitoista huolimatta meillä on melko helppo lapsi - ei koliikkia, nukahtaminen tapahtuu suht helposti, ja uni ei häiriinny vaikka taivas tipahtaisi niskaan. Oikeasti, unenlahjat on selvästi peritty iskältä. Yöheräämisetkin ovat sujuneet suhteellisen jouhevasti, lapselle tissi suuhun ja loput pullosta. Ja koska naiset ovat kykeneväisiä moniajoon, voi hellyydenkipeää kissaa rapsutella siinä samalla kun imettää ja surffaa puhelimella netissä.