Niin se aika menee - Julia on jo reilun kolmen kuukauden ikäinen, ja kohtapuolin saisi alkaa syöttämään kiinteää evästä. Tässä huushollissa otettiin varaslähtö, ja ensimmäinen mutusteltava ruoka-aines on nyt sitten bataatti. Perjantaina padassa porissut mukula muussiksi, hiukan NANia laimentamaan ja eikun syömään. Tai ainakin jotain sinnepäin, ilme ensimmäisen lusikallisen jälkeen oli paljonpuhuva. Lusikka on ihan ihmeellinen asia, ja sen kyydissä tuleva mössö jotain aivan käsittämätöntä. Onneksi bataattikokeilusta ei ole ainakaan vielä sen enempää mahakremppoja tullut. Pakkasessa on nyt jääpalamuoteissa pikkuneidin bataattimössöt, ja niitä sieltä pikkuhiljaa sulatellaan ja syötellään.

 

Ootko nyt aivan tosissasi?

 

Viime viikolla kokeiltiin paria muutakin uutta asiaa - vauvauinti ja iltavelli. Torstainen vauvauinti Caribiassa meni hienosti...kunnes poistuimme altaasta, ja pukkarissa piti alkaa pukea vaatetta ylle. Julia sai aivan kosmisen raivarin, ja huusi hysteerisenä ja hikisenä. Muut vauvat olivat hiukan vanhempia, ja paljon rauhallisempia. Yksikin hinasi itsensä käsiensä avulla lattialla hoitoalustan päällä huutavan neidin luo ikäänkuin ihmetelläkseen, että mitäs se tuo tuossa oikein mekkaloi. Edes ruoka ei rauhoittanut, joten ei siinä muu auttanut kun häipyä äkkiä paikalta. Nukkumatin käyntiä ei kyllä olisi tallennettu edes suurnopeuskameralla, sen verran vauhdikkaasti tuli uni heti autoon päästyämme.

Lauantaina käytiin Joona-serkkua morjestamassa. Lohjalla oli sen verran meteliä ja meininkiä, että Julia hermostui, vierasti, nirsoili ja päätti lopulta heittää pyyhkeen kehään ja nukahteli. Ilmeisesti ärsykkeitä ja uusia ihmisiä oli liikaa pienelle piltille, ja pelastuskeinona oli vaipua unten maille. Kotimatkalla ei paljoa mölyä takapenkiltä kuulunut, ja vasta vaipanvaihto ja unipussiin sullominen herättivät pienen matkustajan. Päivä kruunattiin tarjoamalla ekaa kertaa velliä, jotta uni maistuisi vähän enemmän kun kolme tuntia kerrallaan. Tähän mennessä on tuo noin kolmen tunnin unisykli ollut vallalla vuorokauden ympäri ja olisi ihan kivaa, että yöllä nukuttaisiin vähän pitempään. No niin kävikin, ensimmäinen herätys oli vasta puoli neljän maissa. Ja siitä nukuttiin reippaasti melkein aamuysiin asti! Tai kuka nukkui kuka ei, unissaan peukaloa mussuttanut Julia herätti ainakin minut. Ja Cisse kömpi peiton alle, peiton alta, peiton yli ja peiton päälle.

 

Cisse murjottaa, Julia on vienyt sylipaikan

 

 OIkeasti Julia on nukkunut hyvin, ainakin jos vertaa joihinkin vauvoihin. Kaikenlaisia koliikkijuttuja on tullut lueskeltua, ja oma lapsi tuntuu koko ajan vaan helpommalta tapaukselta. Pitänee koputtaa puuta, kai se hankala vaihe jossain välissä tulee. Toivottavasti ennen murrosikää...

 

Vaunulenkillä uuvahtanut pieni pipopää