Perjantaipäivä meni ihan pipariksi. Päähän koski jo aamusta, ja nappasin aspiriinin ja mietin, että kyllä se tästä. No ei se päänsärky vaan mennyt pois vaan tuntui pahenevan, ja välillä vallan oksettikin. Mikään lääke tai akupisteiden painelu ei auttanut, muutti vaan jumputuksen salamoinniksi. En ole aikaisemmin kokenut sitä, että ajatteleminen sattuu, mutta nyt tiedän miltä sekin tuntuu. Koitin olla ykäämättä kimppakyydin takapenkillä, ja kotiin tultuani riivin vaatteet yltä ja romahdin sänkyyn. Kahden ja puolen tunnin päikkäreiden jälkeen oli olo pöllähtänyt, mutta vähemmän päänsärkyinen.

Lauantaina oli ohjelmassa Naisday-nimiseen tapahtumaan meno, ja Annikan kanssa olimme Caribialla jo hyvissä ajoin. Viidellesadalle ensimmäiselle oli luvassa jonkunlainen yllärikassi, ja jono ylettyi jo pitkälle parkkipaikan puoliväliin... Totesimme että ei ole todellista, ja uudestaan järkytyimme kun pääsimme sisään. Kassaluukun jälkeen oli kaikenlaisia ilmaisnäytteitä tarjolla, ja seinällä oli suuret laput joissa muistutettiin, että vain yksi per nuppi. Vanhemmat, äksyn näköiset rouvashenkilöt olivat tilannetta silmälläpitäen varustautuneet suurilla laukuilla, joihin he mättivät patukoita ja ryppyvoiteita. Täydennystä tuovat tädit huomauttivat suureen ääneen, että YKSI PER ASIAKAS, mutta tämä ei mammoja paljoa hidastanut. Uskomatonta touhua. Pula-ajan kokeminen ei voi selittää näin täydellistä toisten huomioonottamuutta. Kiva varmaan jonon häntäpäässä tuleville, jotka jäävät ilman yllärikassia ja herkkuja, kiitos näiden mammojen. Olisikohan pitänyt karjaista toisella kotimaisella, että eikös rouvat ymmärrä suomea vai hä? 

Itse Naisday oli täynnä kaikenlaista tyrkytystä, ja siellä olisi saanut kukkaroa kevennettyä melko huolella. Kaikenlaisia hoitoja oli tarjolla, ja melkein jokainen maksoi sen kympin. Lisäksi sieltä olisi voinut ostaa sitä sun tätä, ja mihinkään et päässyt ilman, että joku oli tyrkyttämässä esitettä tai kehottamassa osallistumaan arvontaan. Päätimme mennä triggerpiste-hierontaan, ja siellä kävi hyvin selväksi taas missä ne jumit on. Alaselästä löytyi niitä samoja kohtia joita Vesa murjoskeli, ja pienen tädin painaessa pyrstölihaksen jumikohtia meinasi parku päästä. Masokismiin taipuvaisena mietin, että tätähän pitää saada lisää. Täytyy varmaan varata aika oikeaan hierontaan...

Naisdayn kanalauman keskeltä piti lähteä vauhdilla kohti Linnateatteria, koska kahdelta alkoi esitys johon oli tiketit varattu. Täällä ei äksyjä mammoja ollut, ja saimme nauttia esityksestä ilman hermon kiristymistä. Nälkä tosin vähän näiversi, joten huristelimme Parillaan syömään. Napa naukuen oli hyvä kömpiä kotiin, ja sulatella murkinaa loppuilta sohvalla.

Cisse on vallannut Nemon paikan kylppärin kaapin päältä, ja kököttää usein siellä kommentoimassa alamaistensa puuhasteluja. Tai muuten vaan huutelemassa, ei hituaivon mielenliikkeistä ota selvää poliisikaan. Räpsin muutaman kuvan sekä Cissestä että Nemosta, ja muutama otos jopa onnistui. Nemo näyttää taas siltä, että aikoo syödä kuvaajalta objektiivin, mutta tykkäsi kuitenkin kun rapsuttelin hiukan.

Sunnuntaina kävimme ilmaislippujen turvin katsomassa Naisdaysta ne jutut, jotka edellispäivänä jäi kiireen takia syynäämättä, ja kävimme Caribiassa lomailevia Ketoloita moikkaamassa. Illalla lähdin lenkille uusien mittojen mukaan tehtyjen pohjallisten kanssa...ja penikkatauti ilmestyi taas kalvamaan sääriä. Se tosin häipyi yhtä nopeasti kun tulikin, ehkä jalkapohjan lihasten tuskanhuudon säikyttämänä. Pohjalliset tekivät juoksusta paljon rullaavampaa, mutta penikka saisi jo häipyä pysyvästi. Ja sykemittari saisi toimia yhteistyössä GPS:n kanssa! Tein mukamas vaivaisen kolmen kilsan lenkin, vaikka harhailin tunnin pitkin Hannunniittyä.