Maanantaiaamuna oli taas lähtö Espooseen, tällä kertaa työkaverin kanssa. Parkkeerasin Golfin Märynummelle Vesan pihaan, ja huristelimme hänen autollaan Karaportin uuden hienon toimiston luo. Projektin war room oli taas pystyssä, ja tällä kertaa kokoonnuimme ylimmän kerroksen saunatiloihin. Hienot tilat, mutta langaton verkko ei ihan täällä asti jaksanut toimia... Päivän mittaan alkoi lunta hiljalleen sadella, mutta ei ollenkaan samassa mittakaavassa kun mitä kotipuolessa kuulemma. Turku-Salo -akselilla sitä lunta tömähti taivaasta kerralla suunnilleen 30 cm, ja liikenne puuroutui tietysti. Bussi otti yhteen rekan kanssa, pikkuautoja liukasteli kaduilla ja Golf-parka alkoi pikkuhiljaa muistuttaa muumia. Onneksi ei tarvinnut ajella takaisin, keli olisi varmaan ollut melko mielenkiintoinen...

Espoossa lunta tuli illan mittaan hiukan, ja seuraavana päivänä oli iltapäivästä kaunis auringonpaiste. Ilmeisesti Karaportissa on riesana sama mitä muuallakin - neukkarivarauksia ei peruta, jos palaveri peruuntuu. Valtasimme alakerrasta kolme neukkaria, joista kaksi oli varauskalenterin mukaan buukattu jo ennestään. Kehittelimme sopivaa rangaistusta varauksiaan unohteleville, ja levitimme romut pitkin neukkareita. War room multiploitui tehokkaasti, ja resursseja kipitteli käytävällä huoneesta toiseen.

Aurinko oli tielaitoksen avustuksella saanut tiet sulaksi ja kuivaksi, ja takaisin Märynummelle päästyämme pääsi hillitön nauru. Golf ja pihassa seisova sitikka olivat ihan lumen peitossa, ja muistuttivat kaikkea muuta kun autoja. Golfin kimppuun oli kaiken kukkuraksi käynyt pieni terroristi, ja piirtänyt sille silmät ja nenän!

Muumilaakson asukas vai mamin pikku kottero?

Tänäaamuna oli pakkasta enemmän kun laki sallii, ja huikaisevan hieno auringonpaiste. Ajelin satumaisen hienoa maisemaa ihaillen töihin, ja parkkeerasin jäisen kotteron kentälle. Jos se vähän sulaisi auringonpaisteessa, eikä olisi enää ihan liikkuvan iglun näköinen...

Keskiviikkoaamu Puutakujalla, pakkasta -13