Viluisena, nälkäisenä ja unenpöpperöisenä shuttle busista kömmittyäni painelin kauppaan, ja maidon ja murkinan lisäksi ostin suklaata. Ja söin suklaan lisäksi pussillisen kuivattuja karpaloita (niihin tulee himo). Uimaan siis häätämään ylimääräiset kalorit ja vetreyttämään kolmen päivän istua kököttämisen jumittamat hartiat.

Puolisen tuntia polskittuani iski räpylään kauhea kramppi. Päättelin hyvinkin nopeasti, että tämä on nyt ilmeisesti sitten suonenveto. Ikinä ennen ei uidessa ole mitään suonia vetänyt, mutta nyt ilmeisesti kolmenkymmenen vuoden rauhassa uiskentelu kostettiin korkojen kera. Lihasta näiversi aina sääressä asti, ja sätkin radan loppuun. Ja siitä vielä toiseen päähän, koska lipokkaat olivat siellä, enkä takuulla suostu paljain jaloin kävelemään ties minkä apinanrää'än päällä. Täällähän syljeskellään ihan yleisesti kaikkialle. Raahasin krampaavan koiven lämpimään porealtaaseen, mutta ei se näiverrys siitä mihinkään lähtenyt. Vaikka miten venytti, palasi kramppi hetken päästä.

Jotain hyvääkin tästä sentään seurasi. Monta päivää vaivannut viluinen ja ränsistynyt olo oli hetkeksi aikaa mennyttä kalua, kun sain istua rauhassa saunassa ja heittää kunnolla löylyä. Vaikken saanutkaan uida tarpeeksi, oli olo silti melko zen kun tassuttelin pesuhuoneesta pois. Päässä tosin soi päivällä kotikoneelta haeskeltu Kreator-bändin biisi nimeltä Voices of the dead, joka ei oikein sopinut seesteiseen olotilaan.