Töissäolo viikon loman jälkeen ryydyttää, etenkin kun nukkuminen on taas mennyt ihan merkilliseksi pyörimiseksi. Tuntuu, että töissä kaikki tökkii, eikä oikein saa mistään otetta. Kai tämä tästä helpottaa, kunhan suurin shokki aikaisesta aamuheräämisestä menee ohi. Melkoisena zombiena on tullut aamuisin laahustettua bussille.

Istuskelin eilisiltana kotona luurit päässä tiimipalaverissa, ja kesken kaiken soimaan rämähtänyt ovipuhelin meinasi aiheuttaa halvauksen. Hyvä etten tipahtanut tuolilta, kun säikähdin niin. Täti sieltä soitteli, että vesilasku olisi alhaalla noudettavissa. Palaverin jälkeen marssin alas respaan, ja poika tiskin takana ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia. Katsoi vaan h.moilasena, tarttui luuriin ja soitti johonkin. Täti langan toisessa päässä selitti jotain respapojalle, joka ojensi luurin minulle. Selitin kaipailevani vesilaskua, ja ojensin luurin takaisin pojalle, joka keskusteli hetken aikaa tädin kanssa ojentaen luurin taas minulle. Tätä jatkui hetken aikaa, kunnes esiin kaivettiin kansio, jossa "debit note" oli. 29 rämpylää vedestä, en tiedä miten tästä selviän...

Pitempiaikaiset vieraat on rekisteröitävä taloyhtiön asukkaiksi, ja heille pitää myös poliisilaitokselta hakea sama temporary residence permit, mitä olen itse jokaisen maahantulon jälkeen ravannut noutamaan. Täytyy taas siis tallustella management officeen, ja koittaa tehdä itsensä ymmärretyksi. Jussi tulee reilun viikon päästä, ja heti ensimmäisenä saa häntä olla kuskaamassa officen kautta (asumistodistus) poliisien tykö. Tervetuloa maahan vaan. Toivottavasti saan myös vesilaskun maksettua samalla management office -reissulla. Uskoisin, että tämäkin hoituu siellä olevalla masiinalla. Tähän mennessä olen sillä onnistunut (ihme kyllä) lataamaan sähkömittarin ja maksamaan puhelinlaskun.

Liikennerajoitusten poistuttua on täällä aamuin illoin hillittömät ruuhkat. Heti paralympialaisten päätyttyä (ja rajoitusten poistuttua) oli meininki ihan päätöntä, ja kotimatka kesti parhaimmillaan puolitoista tuntia. Nyt tilanne on ilmeisesti hiukan tasaantunut, ja kotimatka kestää "vain" noin tunnin. Parkkeeraus sen sijaan on edelleen yhtä kaoottista kuin aikaisemmin. Eilen Guomaolta kotiin kävellessäni ihmettelin jalkakäytävälle sikin sokin lykättyjä autoja. Keskelle motitetun auton kuski ei sieltä ihan heti lähde mihinkään. Lisäksi bongasin aamulla bussin ikkunasta malliesimerkin paikallisesta parkkeeraustyylistä.

Enhän mä tässä kenenkään tiellä ole
parkkeeraus_kiinassa.jpg