Kevään tullen on taas autokuume nostanut päätään. 1,6-litrainen tuntuu ihan riittämättömältä, ja näillä kilometreillä olisi varmaankin fiksumpaa ostaa diesel-menopeli. Ne kun eivät enää ole mitään vihoviimeisiä nokivasaroita, vaan niillähän kerkiää vallan hyvin paikasta toiseen. Lumi on myös häipynyt, ja tiet ovat suurimmaksi osaksi kuivat, ja nastarenkailla eestaas rapistelu syö jo hermoja. Vielä ei kuitenkaan ole uskaltanut kesärenkaisiin vaihtaa, sen verran yöpakkasia ja aikaisia aamulähtöjä taitaa olla luvassa.

Viikonloppu alkoi väsyneissä merkeissä. Raskas viikko vaati raskaat huvit, ja ostin Alkosta pari piccolopulloa Fresitaa. Saunoin, ryystin pienet kuoharit...ja potkiskelin lattialla lojuvaa verhokiskoviritelmää. Nemo oli myöhään torstai-iltana pelästynyt takapihalle pyrkivää Jussia ja loikannut verhoihin sillä seurauksella, että koko helahoito rämähti katosta alas. Omin voimin hankalan pitkää härveliä ei takaisin saanut, ja Jussi oli poikain kanssa viihteellä. Kissat pötköttivät vuorotellen lattialla lojuvan verhon päällä (toinen oli kokonaan irronnut ja odotti uudelleenripustamista sohvalla), koska sen kissankarvapitoisuus oli hälyttävän pieni.

Lakon paikka, kun verhot tippuu kiskoineen tupakille mennessä?

Lauantaina oli ohjelmassa sekä Jonnan ja Kasperin tuparit että Pablo Franciscon keikka. Suuntasimme ensin tupareihin, ja sieltä Konserttitalolle, ja nauroimme Pablolle ja hänen lämppäri-koomikoilleen niin että naurulihaksia kramppasi. En muista koska olisin viimeksi noin kovin hekotellut millekään. Pablon huumori tosin ei taida upota ihan kaikkiin, melko paljon navanalus- ja pössyttelyjuttuja irtosi ainakin lämppäreiltä. Mies itse on melkoinen moottoriturpa, ja oli opiskellut suomeakin. "Kiitos" ja "poliisi" -sanat saivat ihan uuden merkityksen, samoin Lady Gagan Poker face -biisi... Innostuimme vielä keikan jälkeen menemään yhdelle...viinipullolliselle. Saimme Annikan kanssa päähämme, että me halutaan tollainen *oso*, kun juottolan pöydässä oli mainos tarjouksessa olevasta viinistä. Sami ja Jussi pudistelivat päätään naistensa kotkotuksille, ja ryystimme pullon saatuamme hyvillä mielin vähän viiniä. Sehän johti tietysti siihen, että viimeinen bussi meni menojaan ja hampparia piti saada. Kostona edellisillan rilluttelusta tulikin sunnuntain lenkillä kaikkien penikkatautien äiti koipea kalvamaan. Ja väsyttikin jostain syystä...