keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Perinteinen juhannus - tappelua, ykää ja sammunut juhannusvieras

Julian ensimmäinen juhannus meni perisuomalaisen kaavan mukaan. Pieni juhlija sammui välillä herätäkseen tappelemaan nukahtamista vastaan, ja kummipoika ulkoisti mahan sisällön juuri ennen kokolle lähtöä.

Aatto vietettiin Naantalissa kavereiden evakkopaikassa. Menivät myymään oman lukaalinsa ja ostamaan talon, mutta muuttaakseen neljänsadan metrin päähän entisestä kodista piti välillä kantaa kamat parinkymmenen kilsan päähän. Ei tuo tahtia näytä haittaavan, ja onpahan tukikohta kesäteatterissa käymistä ajatellen! Lisäksi Naantalissa kuulemma paistaa aina aurinko, ja ainakin juhannusaattona se piti hyvin pitkälti paikkansa.

Aatto oli hillittömän lämmin, ja kuskasin hiki hatussa Juliaa vaunuissa ees taas. Jussi oli raksalla, ja vielä vihoviimeinen kaupassakäynti (yhdistettynä aamupäivän päikkäreihin) piti suorittaa. Tämän lisäksi piti vielä tehdä iltapäivällä toinen unilenkki, kun pieni kiukkupussi ei taaskaan halunnut sammua. Iltapäivällä ajeltiin Naantaliin ja palloiltiin porukalla rannassa jätskiä syöden, Julia sammui suorin vartaloin, ja torkkui hetken peukku suussa. Vaunujen kuskaaminen oli ulkoistettu isille, äidit maleksivat perässä paheellisesti siideriä ryystäen. Suunnitelmaa liueta vaivihkaa ja palata muutaman tunnin päästä neliveto päällä ei kuitenkaan menty toteuttamaan. Siitä olisi voinut tulla enemmänkin sanomista :-) 

 

Jätskitauko Naantalissa Aurojen ja Kapasten seurassa

 

Juhannusjuhlien ensimmäinen sammunut

 

Kokko sytytettiin klo 23, mutta sinne asti ei ihan päästy. Unilla ollut Valtteri oksensi kaaressa kaiken syömänsä, ja illanvietto päättyikin siihen. Julia ei vielä tässä vaiheessa ollut sammunut, mutta autossa uni tuli kyllä hyvin nopeasti. Onneksi Valtterismiehen mahakremppa ei ollut pysyvää sorttia, ja seuraavana päivänä oli pikku-ukko taas virtaa täynnä. Juhannuspäivä oli harmillisen sateinen, mutta se ei estänyt takapihan grilliä kuumenemasta. Ruoka maistui ja Julia sammahti säädylliseen aikaan yöunille. Hiukan juhlintaa varjosti se, että Nokia Elopin johdolla oli ilmoittanut sulkevansa Salon tehtaan. Toisin kuin mitä helmikuussa luvattiin. Ilmeisesti Microsoftilta kylmään pohjolaan raahattu Seppo Elo on valjastettu tekemään paskaduuni, eli viemään matkapuhelinhommat lopullisesti pois Suomesta. Herra kuittaa siitä hyvät rahat, ja palaa sen jälkeen takaisin rapakon taakse perheensä pariin. Paska homma.

Juhannuksen jälkeen on Julia päättänyt olla iltaisin nukahtamatta, ja oikeastaan päivälläkään ei kauheasti huvittaisi ottaa päikkäreitä. Ilmeisesti ne kaksi ikenestä läpi puskenutta hammasta (ja se kolmas, joka tekee tuloaan) vaivaavat sen verran, että itku on herkässä. Ja liikkumisen harjoittelua pitää kai prosessoida pääkopassa sen verran, että nukkumaan ei oikein ehtisi. Jonkunlainen kasvupyrähdyskin taitaa olla käynnissä, sillä tarjoillun ruuan määrä ei millään tahdo riittää. Parina edellisenä yönä on tullut itku, joka talttuu tilkalla maitoa. Kummitäti neuvoi lykkäämään iltapäivällä "illan tullen" -evästä tuulensuojan, ja tänään täytyy aloittaa ihmiskokeiden teko. Kyllä pienen ihmisen elo on rankkaa - heti kun yksi kriisi on selätetty, on nurkan takana hampaita ja liikkumisen opettelua ja kasvaakin pitäisi.

 

Eteenpäin tekee ihmisen mieli. Cisse on löytänyt turvapaikan Julian pikkuruisesta uima-altaasta

 

 

Pallo hallussa. Isi osti uima-altaan, äiti hankki siihen sisätiloihin sopivaa täytettä

 

 

tiistai, 19. kesäkuu 2012

Aika lentää - puoli vuotta tuli täyteen

Julia täytti eilen puoli vuotta, ja juhlisti päivää heräämällä puoli seitsemältä. Alaleuassa on yksi hammas ikenestä läpi ja pari tuloillaan, ja tämähän aiheuttaa kaikenlaista itkuisuutta. Juhlapäivänä ei siis nukuttu ilman suppoja, ja koko päivä tuntui olevan yhtä huutoa ja kitinää. Paitsi se aika, mitä notkuttiin perhekahvilassa Heidekenillä. Vieraskorea pikku piraija siis...

Aika on mennyt nopeasti ja hitaasti yhtä aikaa. Vastahan Julia oli pelkkää maitoa ryystävä pieni jättipää, nyt neiti on jo tomerana yrittämässä kissoja kiinni. Ihan vielä ei liikkuminen ota onnistuakseen, ja sekös harmittaa. Ekojen kuukausien hässäköinti on muisto vain vaikka silloin tuntui siltä, että tästä touhusta ei tule yhtään mitään.

Synttäripäivän kunniaksi otin muutaman kuvan ihan oikealla kameralla, kännykkäräpsyjen sijaan. Hommaa hankaloitti se, että olin yöllä nukkunut jokseenkin oudosti saaden toisen hartian niin jumiin, että pää ei kääntynyt. Vatsallaan kameran kanssa heiluskelu aiheutti mielenkiintoisia kramppeja, ja touhu oli muutenkin tuskaisaa. Ja väsyttikin hulluna.

 

Ekoille päikkäreille hetken päästä menevä pieni puolivuotias

 

Pikku rumpali takoo Bumbon keskimylpyrää

 

Cisse vaanii taustalla. "Miksi tuo saa taas kaiken huomion!"

 

Viime viikkojen tapahtumiin kuuluu myös Julian ensimmäinen mökkireissu. Riina oli kutsunut Parkanoon mökkeilemään, ja helteisenä torstaipäivänä oli tarkoitus ajella sinne. Lähteminen meni aivan hässäköinniksi, ja kaiken kruunasi kaukalon turvavyöklipsun väliin jäänyt mahanahka. Siitä seurannut hillittömän syyllistävä huuto ei tahtonut millään loppua, ja etupihalla ikkunat ja takaluukku auki oleva pakattu auto oli omiaan houkuttelemaan pitkäkyntisiä. Niin, missähän se "hello I am student from Poland" -lappua äsken parkkipaikalla esitellyt jamppakin nyt hiihtelee... Matkaan päästiin kuitenkin vihdoin, ja sukka-houdinin kakkavaippa vaihdettiin viimeisessä saarekkeessa ennen metsään menoa - Parkanon Shellillä. Nostalginen reissu siinä mielessä, että kymmenen vuotta aiemmin oltiin samassa paikassa Provinssirock-revohkan kanssa. Silloin ajeltiin asuntoautolla kohti Seinäjokea, eikä kenelläkään porukasta vielä ollut tietoakaan lapsista.

Mökkeily sujui takkaa poltellen (oli hiukan kosteat oltavat alussa), ja hyttysiä läiskien. Ja matkasänkyjä kasaten. Matkasänkyjengi oli kolmen äidin ja neljän lapsen voimin liikkeellä, ja sitä liikettä kyllä riitti. Joka suuntaan ja yhtä aikaa, ja välillä huudettiin. Julia ei kauheasti vierastanut, paitsi jos äiti hävisi johonkin. Tilanteen jännittävyys meinasi viedä yöunet, mutta maitotankkaus tainnutti pienen kiukkupussin. Mökkisauna ja vannassa polskinta ei ollut mieleen, ja toinen ilta menikin aivan täysin huutamiseksi. Onneksi seuraava aamu ja päivä meni hienosti, ilman ainuttakaan raivaria.

 

Matkasänkyjengi mökkeilee

 

Ikkunasta kelpasi tuijotella ulkona heiluvia puita

 

Julian lemppariharrastus tällä hetkellä on huitominen. Kädet käy koko ajan, ja iskä meinasikin ostaa tyttärelle puolivuotislahjaksi muumirummut. Ne oli kuitenkin yli kolmevuotiaille, joten lahjaksi valikoitui vähemmän pieniä osia sisältävä juttu - pieni puhallettava uima-allas! Siinä kelpaa polskia, kunhan mutsi saa pation uudistettua ja ilma hiukan lämpenee. Toisena harrastuksena voisi mainita iskän parrassa roikkumisen. Kissojen turkissa olisi myös kiva roikkua, mutta tylsä mutsi estää sellaiset touhut.

 

Päikkärivalmis parrassaroikkuja

 

torstai, 7. kesäkuu 2012

Lisää uniasentoja

Julian nukkuminen on viime aikoina ollut enemmän kuin levotonta. Helleviikon aikana sai unipussista luopua, kun aikuisillakin oli ohuen kesäpeiton alla tukalaa. Heti kun helteeseen tottui, alkoi tietysti ilma normalisoitua, eli lämmintä oli kymmenisen astetta ja vettä vihmoi. Unipussi hoksattiin ottaa uudelleen käyttöön siinä vaiheessa, kun Julia mekasti aamuyöstä (kylmä!), ja nokka alkoi vuotaa. Rokkenrol.

Unipussihäslingin lisäksi levottomuutta aiheuttaa ainakin yksi esiin pukkaava hammas. Tätä hammasta on tehty pitkään ja hartaasti, ja runsaan kuolan kera. Alaleuassa näkyy ja tuntuu nyt selvästi pieni pahkura, joten sieltä se ensimmäinen lego sitten pukkaa. Ärsyttävää, että hampaita tehdään yksi kerrallaan. Mutsi ei jaksaisi puolen vuoden hammasrumbaa kitinöineen ja kiukkuineen, voisikos evoluutio ryhdistäytyä ja saada tähän hammasjuttuun jotain tolkkua? 

Aikaisemmin Julia nukkui suht reippaasti pitkät pätkät, kunhan ensin sai unen päästä kiinni. Nykyään aamupäivän päikkäreitä rytmittää heräily ja vaunuissa mekastus, ja iltapäivällä uni tulee maksimissaan tunnin pätkissä. Ja liikkuvuuden lisääntymisen myötä on uniasennoissakin tapahtunut edistystä - suunnasta vaan ei ole niinkään varmuutta. Onko se hyvä asia, että Julia on miltei poikittain pinnasängyssä, pehmolelut järjesteltynä aivan uuteen uskoon? Tai lakana kiskottuna irti patjan alta. Tai niinkuin iltana eräänä, tyynyliina pään ympärillä ja naama kiinni unikaverissa.

 

...Tai unikaverina toimiva tiikeri kiskottuna naaman päälle.

 

 

Useimmiten nukahtaminen tapahtuu peukku tiukasti suussa, ja unen yllättäessä sormi usein unohtuu niille sijoilleen. Ahveniston moottoriradallakin kävi näin, ja ilkeä äiti ikuisti tilanteen. Nämähän ovat niitä kuvia, joita näytetään kotiin tuoduille vävyehdokkaille...

 

 

Päikkäreiden jäljiltä vaunuista löytyy yleensä joko iloinen, ympäriinsä huidoskeleva vauva tai kiukkuisena vaippaa/nälkää/kuumaa parkuva pieni piraija. Joskus myös pipoaan (kotimaan kesässä ei selviä ilman) kurittava, peukalo suussa meuhkaava isin tyttö.

 


torstai, 31. toukokuu 2012

Istuskelua ja kääntyilyä

Sunnuntai, jolloin piti olla siellä Gotlannissa, oli helteinen. Käytin tilaisuuden hyväksi, ja sudin ulkosalla öljyvahaa keittiön tasoon. Ilmassa ei vielä ollut sietämättömän paljoa siitepölyä, ja ulkona ei tilan tuuletuksesta tarvitse varsinaisesti huolehtia. Jussi ja Julia viettivät laatuaikaa sisällä leikkimaton päällä, ja sisällä piipahtaessani katselin kaksikon touhuja. Julia oli käännetty vatsalleen, ja tämä ei neitiä yleensä kauhean pitkään miellytä. Koska iskä ei kehotuksista huolimatta ymmärtänyt kääntää neitokaista, piti ottaa ohjat omiin käsiin. Muks vaan, ja Julia oli taas selällään. Hetki oli hiukan hämmentävä. Tämä oli nyt siis ensimmäinen käännähdys, ja oli ihan silkkaa hyvää tuuria, että satuin näkemään sen omin silmin.

 

Pierukalapelin peluu sujuu myös kyljellään pötkötellen

 

Vatsaltaan selälleen -kääntyily oli nyt siis hanskassa, mutta vielä pitäisi toisinkin päin käännähtää. Julia ei ihan vielä ymmärrä siirtää alempaa kättä pois sohottamasta ja estämästä kierähdystä, mutta luja tahto näköjään vie läpi harmaan kiven. Julia halusi kääntyä, joten käsien asennoista huolimatta tämä toimenpide suoritettiin! Tällä kertaa sattui olemaan puhelin kourassa, ja sain napattua pari kuvaa tyllerön päättäväisestä ensikierähdyksestä.

Käännntyyyyy....

 

...gngngngngn...

 

Puhhuijaa, ottipas koville!

 

Toinenkin uusi aluevaltaus on tehty - syöttötuolissa istuminen! Huuto.netistä löytyi punainen Tripp Trapp -tuoli sopuhintaan, ja sitä odotellessa testattiin vauvakerhon syöttötuoli. Hyvinhän se sujui, ja ensi-istumalta upposi koko purkki hedelmärahkajutskaa. Julia on sivumennen sanoen vissiin vauvakerhon nuorin lusikalla eväänsä syövä, kaikki muut tuntuvat tulevan toimeen vielä maidolla. Vieläpä tissistä tulevalla. No, ei oteta asiasta sen suurempaa paniikkia. Ainakin kasvukäyrien mukaan Julia saa riittävästi sapuskaa, eikä vielä ainakaan ole michelin-ukon muotoja pahemmin havaittu.

 

Plrrrrr, anna ruokaa. Kuvassa myös mutsin sormi.

 

Viime viikko oli ihanan lämmin, miltei helteinen. Harmillisena ja ärsyttävänä miinuspuolena on se, että kaikki rehut tuntuivat paukahtavan kukkaan samaan aikaan, eli siitepölyä oli ilmassa aivan sietämättömän paljon. Auto, vaunut, pyykit ja nenänpää on keltaisena, ja myös ei-allergiset tuntuvat niiskuttavan. Sadetta on odoteltu, mutta ne kaksi tippaa jotka maahan asti satoivat eivät paljoa auttaneet. Ei pitäisi valittaa, kun kerrankin on ollut lämmin, mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin kun norjanangervot kukkii kuin viimeistä päivää. Ja levittelevät sitä siitepölyään joka koloon.

torstai, 17. toukokuu 2012

Julian ensimmäinen melkein-ulkomaanmatka

Porsche-klubi oli yhdessä Audi-klubin kanssa järjestänyt muutaman päivän ratareissun Gotlantiin. Tästä tuli ennakkotietoja jo pitkin talvea, mutta ilmoittautuminen meni silti ihan ohi. Havahduin todellisuuteen vasta sitten, kun varauslista oli jo tupaten täynnä. Ja se täyttyminen tapahtui äkkiä.

Peruutuspaikka kuitenkin järjestyi, ja tähän iskin haukkana kiinni. Jipii, päästään sittenkin reissuun! Jotenkin oli vähän epävarma olo kuitenkin, johtuen ehkä Jussin haluttomuudesta lähteä kesken raksaamisen mihinkään. Kaikenlaisia kissanristiäisiä se akka järjestääkin, ja tästä saatiinkin mehevä riita aikaiseksi. No, reissu oli maksettu, auto huollettu ja pelkääjän penkki vaihdettu kuppipenkistä takaisin normipenkiksi. Mutsi matkustaa takapenkillä, vitsaili Jussi.

Lähtöpäivän koittaessa oli koko alkuviikko mennyt sinne tänne säntäillessä. Maanantaina laskin kävelleeni 8 km ihan vaan kaupungilla ja lähikaupassa risteillen, ja tiistai meni auton ratissa. Käytiin Salossa näyttäytymässä työkavereille, ja Perniössä morjestamassa toista äitiyslomalla olevaa kaveria. Ja pientä Viljamia tietysti :-) 

Auto pakattiin, ja se mutsin takapenkillä matkustaminen ei ollutkaan vitsi. Hymy hyytyi hiukan, mutta loppujen lopuksi sinne mahtuikin ihan hyvin. Turvavyötä en saanut lyhennettyä ihan omin voimin, ja sitä pitkin satamassa katsoa hiukan tarkemmin. Ensin kuitenkin tankille, pankkiautomaatille ja autopesuun...

 

Porsche on lastattu laukuilla ja lapsilla.

 

Matkalla satamaan oli useasti käytetty pesupaikka, ja tankkauksen ja hääräyksen jälkeen oli edessä pesun valinta. Matalasta urheiluautosta joutuu valintaruutua operoimaan hankalasti alaviistosta, ja Jussin sormi osuikin harjattoman kurahuuhtelun sijaan harjalliseen pesuun. No mikäs siinä, on sitä ennenkin käyty samassa tiskikoneessa pyörittämässä sama ohjelma. Julia suhtautui asiaan ensin kovin uteliaana katsellen, kuinka vesi suihkii sinne tänne. Harjojen aloittaessa pesun tuli kuitenkin itku ja huuto, ja hetken päästä olikin katastrofi käsissä.


Tyytyväinen pieni matkustaja isin kanssa etupenkillä

 

Takalasi hajosi komeasti paukahtaen, ja vettä ja pesuharjaa alkoi tunkemaan (lasinsirujen lisäksi) kabiiniin. Onneksi satuin juuri sillä hetkellä nojaamaan eteenpäin Juliaa rauhoitellessa, muuten olisi tukka ja takki ollut täynnä sirpaleita. Nyt kastui persus ja selkä, ja matkatavarat. Eikä se saamarin masiina lopettanut tiskaamistaan, vaan vettä ja harjaa suihki edelleen. Jussi nojasi tööttiin, ja ulkosalla seisoskelleesta mieskolmikosta yksi kurkkasikin hetken päästä pesukadulle sisään. Ja jatkoi sen jälkeen hengailua yhtä flegmaattisten kavereidensa kanssa retkueen neljättä tyyppiä odotellen! Pesu oli onneksi jo suhteellisen lopussa, ja pääsimme ulos ilman mainittavia lisäharmeja. Parkkipaikalle kurvattuamme lähti Jussi selvittämään tapahtumia kassatyyppien kanssa, ja itse kömmin takapenkiltä kiittelemään mainittua kolmikkoa. "No mitä ois pitäny tehä" vastasi yksi! Uskomattomia puupäitä. Toivottavasti paikalla on vähemmän aivokuollutta porukkaa, jos itse joutuvat joskus samankaltaiseen tilanteeseen! 

 

Lohduton näky. Takalasi säpäleinä, romut märkinä ja sirpaleissa.

 

Tilasin taksin, soittelin possukavereille ilmoituksen tapahtumien kulusta, ja elättelin toivoa, että vielä tästä matkaan päästään. Paikalle kurvasi taksi-Dacia, ja tässä vaiheessa taisi vitutusmittari pyörähtää ympäri. Alkoi vaan naurattaa, olenhan kehittänyt erittäin terveen vihasuhteen kyseistä merkkiä kohtaan. Passatin ollessa pajalla oli kerran vuokra-autona Dacia Duster, ja sen kokemuksen jälkeen lupasin pyhästi, etten kyseisen merkkistä autoa osta. Se oli kaikin tavoin epäkelpo auto, ja varmaan vaarallinenkin. Peltiä ei ainakaan ympärillä tuntunut kovinkaan paksusti olevan, enempi silleen säilyketölkki-tyyppisesti.

Taksikuski jätti pihaan, hyppäsin passatin rattiin ja lähdin kohti pesupaikkaa. Taksisuharina toiminut lähi-idän ihme ei ilmeisesti ole tutustunut paikalliseen liikennekulttuuriin, sillä hän jäi jostain syystä keskelle Paavinkatua miettimään seuraavaa liikettään. Tiukka tööttäys, ja Dacia lähti matelemaan eteenpäin. Matkan toinen rattiraivo kohdistui kahdella kaistalla yhtä aikaa seilanneeseen sitikkaan, jonka kuski toivottavasti näki kun huusin oman kiesin ratin takana että mee nyt v-uun siitä. Ja kolmas kohdistui valoissa arponeeseen, itärajan takaa tulleeseen citymaasturiin.

Pesupaikalla odotti murheellisen näköinen Porsche, murheellinen insinööri ja tyynenä penkissään istuskeleva Julia. Kaikki tavarat olivat märkiä ja lasinsirujen peitossa, eikä niistä enää ollut matkatavaraksi. Soitto reissukavereille, tilannetiedotus ja hyvän matkan toivotukset perään. Siellä oli possulauma jonossa, ja lippuja jaeltiin. Harmitti niin vietävästi.

Lyhyestä virsi kaunis - takalasin kohdalla ollut valtaisa kolo tukittiin jätesäkeillä, märät ja terävät matkatavarat pakattiin säkkeihin ja siirrettiin passattiin, ja possu siirrettiin tallille odottelemaan jatkotoimenpiteitä. Onneksi matka ei ollut pitkä, talli oli riskin miehen kivenheiton päässä. Ja yksi kassi ja Manduca onneksi säilyivät kuivina ja siruttomina, kun olivat turvassa etupenkin jalkatilassa.

 

Purukumilla korjaamme sen. Tai roskasäkeillä.

 

Onnea oli matkassa kuitenkin kaikesta huolimatta. Julian vaunuista mukana oli vain ratasosa, kantokassi jäi tilanpuutteen takia kotiin. Lisäksi Julia matkusti turvallisesti etupenkillä, ja itse en saanut ihan pahinta lasisuihkua niskaan. Edelleen ottaa raskaasti päähän se kolmikko, jonka yhteenlaskettu äo on jossain nollan nurkilla. Miten noin aikaansaamattomat ja taulapäiset miehet pysyvät ylipäänsä hengissä? Itsensä ruokkiminen ja vaatettaminen kun vaatii kuitenkin jonkunlaista aloitekykyä. Hoivavietin sijaan kolmikko aiheutti ainakin meikäläisessä sillä hetkellä  valkohehkuisia raivon tunteita.

Julia käytti tilanteen hyväkseen, ja otti passattiin siirron jälkeen pienet torkut. Ilta menikin sen jälkeen suurin piirtein aikataulussa - nattpaitu päälle, puuroa naamariin (eka iltapuuro, toim. huom.!!), ja neiti vanhaan, jo hiukan pienehköön, unipussiin. Nukkumatti tuli pienen huudon säestämänä, mutta aikuisille uni ei maittanut vielä vähään aikaan. Ratkesin vieläpä ryyppäämään, ja join jääkaapissa olleen kirsikkaoluen. Seuraavana onkin vuorossa matkatavaroiden perkaus ja vakuutusyhtiöiden kanssa tappelu. Veikkaan, että reissun hinnasta saa tapella kerran jos toisenkin. Tämä kun ei ollut mikään matkatoimiston järjestämä tusinareissu, vaan summassa oli mukana ratamaksuja ja lounaita ja ties mitä. Eikä mielipahalle tietenkään saa laitettua minkäänlaista hintaa.

 

Melkein ulkomaille päässyt pieni matkustaja